LUKU 10. KOMMENTAARI
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Mark. 10:1-52)
Jeesus lähtee Galileasta
1.Tämä ei ollut vain tavallinen matka paikasta toiseen, kuten 9:30:ssä. Nyt Jeesus lähti viimeisen kerran Galileasta (Kapernaumista) päättääkseen palvelustehtävänsä ja elämänsä Juudeassa. Hän ei ollut Kapernaumissa enempää kuin yhden päivän (9:33), eikä hän enää palannut kotikaupunkiinsa. Ennen Jeesuksen lähtöä tapahtui paljon, josta Markus ei kuitenkaan kerro. Jae esittää pääpiirteittäin sekä Jeesuksen matkan reitin että sen tapahtumat. Hänen tapansa oli opettaa heitä, kun he tulivat koolle, sillä hän tiesi heidän tarvitsevan sekä hengellistä että ruumiillista apua. Sanat "»ja hän nousi sieltä ja tuli»" ilmaisevat myös kysymyksessä olevan uuden jakson hänen vaelluksessaan kohti ristiä. "»Toista puolta»" tarkoittaa Pereaa. Matteus kirjoittaa (19:2), että Jeesus myös paransi ihmisiä, jotka tulivat paikalle. Hän opetti heitä kaikkia, ei vain valittua joukkoa. Se, että kansaa kokoontui jälleen, ei tarkoita heidän olleen samoja ihmisiä kuin ennen, vaan taas tuli ihmisiä hänen luokseen ja taas hän opetti heitä.
Jeesus puhuu avioerosta
2.Jeesus ei saanut kauan olla rauhassa. Fariseukset ottivat puheeksi kysymyksen, joka oli hyvin ajankohtainen tuohon aikaan. Vallalla oli kaksi käsitystä avioerosta. Niitä edustivat juutalaiset teologit Hillel ja Shammai. Ks. Matt 5:31. Eroamisen laillisuudesta olivat fariseukset ja kirjanoppineet sekä suurin osa kansaa yhtä mieltä. Ero ei ollut ongelma, koska sitä pidettiin sallittuna 5 Moos 24:1:n mukaisesti. Väittelyä herätti sanonnan »sentähden, että mies on tavannut hänessä jotakin häpeällistä», tulkinta. Tämä oli syy, jonka mukaan ero myönnettiin, ja juuri tässä kohdassa pääsuuntaukset erosivat toisistaan. Nämä fariseukset eivät kysyneet saadakseen tietää, vaan saattaakseen hänet huonoon maineeseen kysymyksellään. Syntyisi väittelyä, vastaisipa hän siihen myönteisesti tai kielteisesti. Itse kysymyksessä ei oikeastaan ollut mitään väärää, mutta sen esittämisen vaikuttimet olivat väärät.
3.Jeesus vastasi sanomalla, että ensinnäkin kysymykseen saatiin vastaus Mooseksen laista. Hän kunnioitti itseään edeltäneitä opettajia. Jeesus ei siis ottanut huomioon juutalaista laintulkintaa tässä kysymyksessä, vaan vetosi suoraan lakiin.
4.Fariseusten lainatessa 5 Moos 24:1:n sanoja vastaus koski poikkeustapausta ja myönnytystä. Erokirjan tarkoitus oli antaa vaimolle tietynlainen suoja.
5.Jeesuksen vastaus osoittaa, että Vanhan testamentin säädökset eivät aina ilmaisseet jumalallista ihannetta. Toisinaan ne olivat määräyksiä, joita Jumala salli, jotta vältyttäisiin pahimmalta. Juutalaiset tahtoivat kernaasti pitää avioeron mahdollisuuden etuoikeutenaan, mutta Jeesus ei ajatellut niin. Mooses oli tehnyt kaiken voitavansa, jotta avioeroja ei olisi. 5 Moos 24:1 sallii, mutta ei suinkaan oikeuta eikä hyväksy avioeroa. Jumala salli pienemmän pahan, jotta varjelluttaisiin suuremmalta, mutta tätä myönnytystä oli mieluimmin pidätyttävä käyttämästä. Kova sydän tarkoittaa, ettei ole vilpitöntä halua taipua Jumalan tahtoon.
6.Jeesus siirtyi Mooseksen laista alkuperäiseen tilaan, luomiseen. Ks. 1 Moos 1:27 ja 2:24.
7.Mies ja vaimo ovat läheisemmät toisilleen kuin vanhemmat ja lapset. "Liittyköön (proskollaè)", olla kiinteästi liimattu johonkin, pysyä aivan lähellä.
8.Tässä tarkoitetaan sukupuoliyhteyttä, joka yhdistää aviopuolisot, tekee heidät yhdeksi. Jeesus pitää aviopuolisoita samanarvoisina ja ilmaisee samalla myös vastalauseensa sille yhteiskunnallisesti alhaiselle asemalle, joka naisella oli juutalaisessakin yhteiskunnassa.
9.Jumala yhdistää, koska säädös on hänen. Hän on määrännyt, että näin tulee olla. Avioero sen sijaan on inhimillinen ilmiö, eikä inhimillinen saa syrjäyttää jumalallista. Jeesus perusteli avioliiton pyhyyden Jumalan omalla arvovallalla. Inhimillinen itsekkyys ja oma tahto tulevat aina olemaan avioliiton uhkana, ja avioero tulee aina olemaan jumalallisen säädöksen vastakohta. Se on avioliiton olemuksen ja luonteen vastainen, ja myös sen saaman jumalallisen vahvistuksen vastainen. Avioero merkitsee sen sinetin rikkomista, johon Jumala itse on painanut leimansa.
10.Matteuksesta näkyy, että nämäkin sanat oli osoitettu fariseuksille. Sisällä talossa Jeesus toisti ne opetuslapsille.
11.Mies ei tee huorin eroamalla vaimostaan, vaan avioitumalla uudestaan. Tämä on uskottomuutta sitä naista kohtaan, jonka kanssa hän ensin oli naimisissa, ja ristiriidassa tämän oikeuksien ja pyyteiden kanssa. Käyttämällä sanaa »huorin» (oikeastaan 'tekee aviorikoksen') Jeesus johdattaa opetuslasten ajatukset Jumalan ehdottomiin käskyihin (2 Moos 20:14), ja asia tulee heti vieläkin vakavammaksi.
12.Tämä on yksi niistä harvoista viitteistä, joissa puhutaan naisen mahdollisuudesta erota miehestä. Rooman lain mukaan naisella oli tällainen oikeus, mutta juutalaiset eivät sitä hyväksyneet. Tämä tieto on ainoastaan Markuksella.
Jeesus siunaa lapsia
13.Lapset olivat luultavasti eri ikäisiä. Markus puhuu "lapsista (pais)", kun taas Luukas mainitsee »pieniä lapsia» (18:15) - "brefos", vauvaikäisiä lapsia, jotka eivät vielä osaa kävellä. Kun "»ne jotka toivat»" lapsia on maskuliinimuodossa, he eivät olleet yksinomaan äitejä, vaan myös isiä.
14.Estely osoittaa, miten vähän opetuslapset ymmärsivät. Kaiketikin he arvelivat, että Jeesusta ei saisi häiritä. Vaikka tarkoittaakin hyvää, saattaa tehdä väärin. Vain Markus kertoo Jeesuksen närkästyneen, hän käyttää hyvin voimakasta ilmaisua.
15.Lapsen yksinkertainen suhtautumistapa ja luottamus ovat mallina ja ohjeena jokaiselle, joka tahtoo päästä taivasten valtakuntaan. Sanat on ensi kädessä kohdistettu opetuslapsiin, mutta ne vetoavat edelleen kaikkiin, jotka kohtaavat evankeliumin kutsun. Tässä puhutaan Jumalan valtakuntaan sisälle pääsemisen ehdoista. Matteus on sijoittanut jakeen toiseen yhteyteen (18:3), mutta mikään ei tietenkään estä sitä, että Jeesus on toistanut sanat tässä tilanteessa.
16.Hän otti heidät syliinsä yhden toisensa perästä ja siunasi heitä. Sanonnasta "»otti heitä syliinsä»" ks. 9:36. Sana "siunasi (kateulogeè)" esiintyy Uudessa testamentissa vain tässä muutamien käsikirjoitusten mukaan. Hän siunasi heitä lämpimästi ja sydämellisesti, yhä uudelleen. Tätä Jeesuksen tekoa on tarkasteltava ottaen huomioon se viileä suhtautumistapa lapsiin, joka oli vallalla ensimmäisellä vuosisadalla. Se oli syntynyt hellenistisen sivistyksen vaikutuksesta.
Jeesus neuvoo rikasta miestä
17.Tämä oli kelpo mies, mutta hän ei ollut tarpeeksi hyvä, ja sen hän tiesi. Hän tunnusti, että Jeesus voisi näyttää hänelle tien, mutta kun Jeesus sen sitten näytti, mies ei tahtonut sitä kulkea. Hän ei kysynyt, missä oli tie pelastukseen, vaan mitä hän voisi tehdä saavuttaakseen ja ansaitakseen osan taivaassa. Hän oli nöyrä, sillä ei ollut tavallista, että hänen kaltaisensa hallitusmies polvistui, Luuk 18:18. Matteus sanoo hänen olleen nuori "(neaniskos)", 24-40-vuotias mies, Matt 19:20.
18.Kukaan muu ei ole itsessään hyvä kuin Jumala. Hän on ehdoton hyvyys. Ihmisten hyvyys on suhteellista. Kun Jeesus vastaa miehelle näin, hän ikään kuin tahtoo sanoa: »Jos tietäisit, kuka minä olen, olisit hämmästynyt sitä, että käytit minusta juuri oikeata nimitystä. Minä olen Jumala, ja on oikein sanoa minusta, että olen hyvä.» Jeesus ei kieltänyt sitä, että hän oli hyvä tai jumalallinen. Hän koetteli nuorukaista ja osoitti tälle myös tämän ajattelun epäjohdonmukaisuuden. Jos hän arveli Jeesuksen olevan inhimillinen opettaja, miten hän silloin voi kutsua häntä hyväksi?
19.Myöhemmin rabbiinit väittivät, että kaikki tooran 613 käskyä olivat yhtä velvoittavia.
20.Lain noudattaminen ei tuottanut miehelle vaikeuksia. Hänen saamansa farisealainen kasvatus oli poistanut hänestä sen, minkä Jumala oli tarkoittanut lain saavan aikaan, nimittäin synnintunnon. "Minä olen noudattanut (fylassè)", klassisessa kreikan kielessä sotilaallinen sanonta, joka tarkoittaa vartiointia.
21.Tämän yhden puuttuminen merkitsee kaiken puuttumista. Vaikka Jeesus sanoi sen tällä tavalla, se ei merkitse sitä, että hän olisi hyväksynyt hänen vastauksensa. Mieheltä puuttui halu uhrata kaikkensa Kristukselle. Hän vaikutti täydelliseltä, mutta itse elämän perusperiaate oli väärä.
22.Mies tuli pahalle päälle, synkistyi, oikeastaan samoin kuin ilma Matt 16:3:ssa. Murhe ja suru kuvastuivat selvästi hänen kasvoiltaan. Hän omisti paljon, ja hän oli haluton luopumaan omaisuudestaan. Hän lähti murheellisena pois, ja se osoittaa hänen rakastaneen enemmän omaisuuttaan kuin itse elämää. Miehestä tuli elävä esimerkki Jeesuksen vertauksen orjantappuroihin pudonneesta siemenestä, 4:19.
23.Markus kuvaa tätä hyvin vaikuttavalla tavalla. »Jeesus katsoi ympärilleen»". Hän tarkasteli opetuslapsia tutkivasti, ennen kuin sanoi tämän, sillä hän tiesi, että heidän olisi sitä vaikea ymmärtää. Pelastuminen ei ole vaikeata siksi, että Jumalalta puuttuisi armoa, vaan siksi, että ihminen ei halua luopua rikkaudestaan, käyttää sitä Jumalan kunniaksi ja tehdä hyvää muille ihmisille. Ihminen käyttää aikansa ja voimansa itsekkäästi omaisuutensa vuoksi. On vaikeata luopua jostakin arvokkaasta saadakseen toisen. Varallisuus on näkyvä - pelastus näkymätön. Näkyvällä arvolla saattaa olla etunsa hetken aikaa, kun taas näkymätön arvo voi merkitä itsensäkieltämistä ja uhria. On aina helppoa valita mukavin tie. Siksi rikkaiden on vaikea päästä Jumalan valtakuntaan.
24.Ne kaksitoista olivat hänelle hyvin rakkaita. Hän kutsui heitä lapsiksi. He olivat heikkoja ja tarvitsivat jatkuvasti hänen opetustaan. Heidän hämmästyksensä johtui oletettavasti siitä juutalaisten keskuudessa yleisestä käsityksestä, että rikkaus oli merkki Jumalan siunauksesta. Jeesus sitä vastoin ei pitänyt tätä erityisen armon osoituksena Jumalalta. Rikkaus oli usein päinvastoin Jumalan valtakuntaan pääsemisen esteenä.
25.Jeesus käytti kuvaa, joka puhui jostakin täysin mahdottomasta. Kamelille ja neulansilmälle on olemassa eri tulkintoja. Yksi perustuu siihen, että Jerusalemissa oli pieni portti, jota kutsuttiin neulansilmäksi. Kamelien oli kumarruttava maahan mahtuakseen siitä läpi. Toisen tulkinnan mukaan sanan ei pitäisi olla kameli "(kamêlos)" vaan köysi "(kamilos)", kuten jotkin käsikirjoitukset lukevat. Selvintä kuitenkin on ymmärtää se kirjaimellisesti. On kyse neulasta, jota käytetään ompelemiseen (sama kuin Matt 19:24). Luukas (18:25) käyttää neulasta toista sanaa, "belonê", joka on leikkauksien yhteydessä käytettävä neula. Mutta hänhän olikin lääkäri! Jakeen 24 mukaan opetuslapset hämmästyivät. Nyt he "»hämmästyivät yhä enemmän»". He olivat tottuneet siihen, että rikkaat voivat saada miltei mitä tahansa he vain halusivat.
28.Opetuslapset eivät enää jatkaneet kalastustointansa lähdettyään seuraamaan Jeesusta. Pietari oli kuunnellut Jeesuksen ja rikkaan nuorukaisen käymää keskustelua, ja nyt hän huomasi oman mahdollisuutensa. Heillä oli kokonaan toinen asenne kuin rikkaalla miehellä. Mikä heidän palkkansa olisi? Kun hän kysyi itsensäkieltämisen yhteydessä palkkaa, se osoittaa vain, ettei hän ollut ymmärtänyt yhtään mitään. Tämä menee äärimmäisyydestä (j. 26) toiseen. Pietari pyrki selvästi vanhurskauttamaan itse itsensä ja saamaan sille Jeesuksen hyväksymisen. Me olemme tehneet osuutemme oikealla tavalla! Miten sitten meidän käy? Kysymys sopi täsmälleen heidän odotuksiinsa, jotka tähtäsivät huomattavan aseman saamiseen tulevassa Jumalan valtakunnassa (vrt. 9:33-37; 10:35-37). "»Luopuneet kaikesta»", verbin aikamuoto osoittaa heidän tehneen sen kerta kaikkiaan ja lopullisesti.
29.Vain Pietari oli kysynyt, mutta Jeesus vastasi heille kaikille. He nimittäin ajattelivat kaikki samalla tavalla, he ajattelivat maallista asemaansa. Vrt. Matt 19:27. Jeesus halusi avata heidän silmänsä näkemään jotakin enemmän ja tärkeämpää. Hän tahtoi osoittaa heille, millainen armo on luopua jostakin hänen tähtensä, ja minkä palkan siitä saa sekä tässä elämässä että tulevassa. Luukas mainitsee tässä yhteydessä myös vaimon (18:29) kuten useimmat Markuksenkin käsikirjoitukset. Jeesus on niin antelias, että hän ei halua eikä voi ottaa vastaan mitään palkitsematta sitä moninkertaisesti.
30.Tämä ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi odottaa tulevaa maailmaa saadaksemme iankaikkisen elämän. Tässä tarkoitetaan sekä laatua että määrää. Täydellistä ja lopullista palkkaa ei saa täällä. Se kuuluu tulevaan aikakauteen. Mutta Jeesus korostaa, että jo täällä saamme osaksemme etuoikeuksia. Pääsemme yhteydessä hänen kanssaan uuteen maailmaan, jossa on uudet mahdollisuudet. Kristinuskon vastustajat ovat pitäneet melua tästä jakeesta ja väittäneet, että Jeesus on luvannut satakertaisesti sisaria ja veljiä ja äitejä ja lapsia jne., mutta hän ei käytä näitä sanoja niiden tavanomaisessa merkityksessä. Hän tarkoittaa, että uskova saa satakertaisesti takaisin sen, mistä on luopunut, ja että hänelle koituu myös sitä ajallista siunausta, mitä tekstissä kuvataan. Sanat "»vainojen keskellä»" ovat vain Markuksella. Ne antavat ymmärtää, että Jeesuksen mainitsemat siunaukset ovat pääasiallisesti hengellisiä. Vainojen keskellä ei näet ole varmaa, että saa viettää perhe-elämää, josta tässä kerrotaan.
31.Juudaksen tapaus osoittaa, että ne kaksitoistakin tarvitsivat tätä varoitusta. "»Viimeiset»" eivät tarkoita pelkästään viimeiseksi valtakuntaan tulevia, vaan myös sen ulkopuolella olevia. Sekä Matteus (20:16) että Luukas (13:30) sijoittavat nämä Jeesuksen sanat toiseen yhteyteen. On ilmeistä, että hän on lausunut ne useita kertoja.
Jeesus puhuu kärsimisestään kolmannen kerran
32.Opetuslapset hämmästyivät, ja mukana seurannut kansa pelkäsi. He ikään kuin aavistivat rajuilman lähestyvän. Vaikka he seurasivat Jeesusta, he olivat peloissaan, ja vaikka he pelkäsivät, he kuitenkin seurasivat häntä. Pelko ei ollut niin suuri, että se olisi pysäyttänyt heidät, eikä Jeesuksen seuraaminen ollut riittävän kokosydämistä, jotta se olisi poistanut pelon. Tässä kuvauksessa on jotakin hyvin vaikuttavaa. Jeesus kulkee rohkeasti kohti Jerusalemia ja siellä odottavia tapahtumia, kun taas opetuslapset ovat vähällä jättää hänet. Markus mainitsee Jerusalemin tässä ensimmäisen kerran Jeesuksen matkan määränä. Juutalaiset käyttävät aina ilmaisua »ylös Jerusalemiin» riippumatta siitä, mistä päin he tulivat.
33.Jeesus lausui kolme ennustusta kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan lyhyin väliajoin (edelliset: 8:31 ja 9:31). Tällä kolmannella kerralla hän mainitsee useita uusia yksityiskohtia, kuten antamisen pakanain käsiin, pilkkaaminen, sylkemisen ja ruoskimisen. Juutalaisten Suuri neuvosto saattoi jättää hänet pakanoista vain Rooman viranomaisten, Pilatuksen ja hänen alaistensa, käsiin.
Sana "katso" tähdentää, että nyt seuraavia sanoja tulee tarkata. Se valmistaa kuulijaa johonkin yllättävään. Vaikka Jeesus olikin puhunut tästä aikaisemmin, ja vaikka hänen kärsimisensä ja kuolemansa olisi näin ollen pitänyt olla heidän tiedossaan, asia näyttää kuitenkin tuntuneen heistä yhtä yllättävältä ja käsittämättömältä joka kerta. He eivät olleet tottuneet tällaiseen ajattelutapaan, eivätkä halunneetkaan. Heidän ajatuksensa Messiaasta kulkivat aivan toiseen suuntaan.
Jeesus ojentaa Jaakobia ja Johannesta
35.Sebedeuksen poikien äitikin oli paikalla tässä tilanteessa, Matt 20:20 s. He näyttivät ikään kuin pyytävän Jeesusta kirjoittamaan avoimen shekin. Sitä hän ei tee koskaan, vaikka hän myöhemmin samassa luvussa esittääkin sokealle kerjäläiselle käänteentekevän kysymyksen: »Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?» (j. 51). Vt:ssa on vastaava tilanne. Batseba esitti pyynnön Adonian puolesta pojallensa Salomolle, 1 Kun 2:20.
36.Jeesus kieltäytyi vastaamasta sokkona. On väärin antaa »sokeita lupauksia».
37.Pyyntö olla lähellä Jeesusta ei sinänsä ole väärä, mutta siihen sisältyi toivomus, etteivät vain toiset saisi samaa etuoikeutta. Jeesus puhui rististä, he puhuivat kirkkaudesta. Hän puhui kärsimisestä, he puhuivat hallitsemisesta. Hän puhui siitä, mitä hänelle tapahtuisi, he puhuivat siitä, mitä he toivoivat itselleen. "Kirkkaus" ei tarkoita tässä taivasta, vaan heidän kuvittelemaansa maanpäällistä valtakuntaa. Tässä mainitut kaksi paikkaa ovat aina kunniasijoja, ei ainoastaan itämailla.
38.Jeesus ymmärsi, että heidän puheensa johtui tiedon puutteesta, ja hän kohteli heitä hellävaraisesti. Meidän puutteellinen tietomme käy usein ilmi meidän rukouksistamme. Kirkkauden rukoileminen voi merkitä kärsimyksen pyytämistä. He luulivat pyytävänsä vain kunniaa ja suuruutta, mutta itse asiassa he pyysivät kärsimystä ja vaivaa, sitä, mikä aina väistämättä edeltää kirkkautta. Sen, joka haluaa olla lähimpänä Jeesusta, on varauduttava suurimpaan vastustukseen. Ei pitäisi ainoastaan juoda maljasta, vaan juoda koko malja, jonka Herra tarjoaa. Kuninkaallisissa juhlissa kuningas itse tapasi ojentaa maljan vierailleen. Malja kuvasi elämää ja onnea, mutta myös Jumalan antamaa osaa elämässä (Ps 23:5; 75:9). Saattoivatko he, kirjaimellisesti, kestää kärsimyksiin hukkumisen?
39.He pyysivät kruunua ja saivat kärsimyksen maljan. Toinen veljeksistä, Jaakob, sai kärsiä marttyyrikuoleman apostoleista ensimmäisenä (Apt 12:2). Toinen kärsi tunnustavana kristittynä (Ilm 1:9). Edellinen sai osakseen varhaisen kuoleman, toinen pitkän elämän ajan jatkuneen ahdistuksen. Veljesten kunniaksi on sanottava, että he eivät vetäytyneet syrjään eivätkä luopuneet uskostaan, kun keskustelu sai tämän käänteen. He olivat valmiit kärsimykseenkin Jeesuksen kanssa - ainakin nyt, kun olivat siitä vielä turvallisen välimatkan päässä.
40.Voiton seppele annetaan sille, joka voittaa kilpailun, ei sille, joka sitä vain pyytää omakseen.
41.Toisten opetuslasten ilmaisena harmistuminen oli yhtä paha merkki kuin niiden kahden asenne. Vielä ristin varjossa opetuslapset olivat kateellisia toisilleen. Veljekset toivoivat pääsevänsä etusijoille, eivätkä ne kymmenen muuta suinkaan halunneet jäädä viimeisiksi.
42.Heillä oli täysin väärä käsitys Jeesuksen valtakunnasta. He alensivat sen mielessään pakanallisen valtakunnan tasolle. Jeesus tähdensi sen tähden näiden erilaisuutta. Juuri heidän riidellessään keskenään ja ollessaan närkästyneitä veljeksiin Jeesus kutsui heidät luokseen. Hänellä oli jotakin tärkeätä sanottavaa heille kaikille. Maailman ihmiset käyttävät kaiken intonsa ja voimansa kohotakseen huipulle, ja kun he kerran sinne pääsevät, he pitävät huolen siitä, että muut saavat tuntea heidän valtansa.
43.Maailmassa suurin on kuningas, Kristuksen valtakunnassa palvelija. Tämän Jeesus lausuu vääjäämättömänä tosiasiana eikä käskynä. Se, mitä hän sanoo, ei ole tie menestykseen, vaan keino saavuttaa onni palvelemalla sen sijaan että olisi toisten palveltavana. Jeesus itse on paras esimerkki tästä.
44.Orja "(dçlos)" on alempiarvoinen kuin palvelija "(diakonos)". Orjan on alistuttava täydellisesti.
45.Tämä oli totta Jeesuksesta koko hänen elämänsä ajan, mutta se ilmeni voimakkaimmin hänen uhratessaan itsensä. Lunnaat "(lytron)" oli se hinta, joka maksettiin vankeudessa olevan vapauttamiseksi. Se on johdettu sanasta lyö, 'päästää irti', 'lunastaa'. Lunnaat saattoi tarkoittaa myös hyvitystä syyllisyyden sovittamiseksi, 2 Moos 21:23-36. Opetuslapsilla ei ollut syytä olla tyytymättömiä siihen, mitä Jeesus esitti heille jakeessa 44, sillä hän eli itse sen mukaisesti. Lausuma liittyy selvästi Jes 53:6:n sanoihin. "Monet" tarkoittaa tässä samaa kuin 'kaikki'. Kaikki ei kuitenkaan aina ole sama kuin monta. Vt:n kollektiivisen kielenkäytön mukaisesti se sisältää enemmän kuin yhteisön kaikki jäsenet yhteensä, periaatteessa, kokonaisuutena kaikki.
Jeesus parantaa sokean
46.Jeriko on hyvin vanha kaupunki, se tunnetaan jo niiltä ajoilta, jolloin Israel valloitti Kanaanin maan, Joos 6:26. Kaupunki hävitettiin sillä kertaa täydellisesti, mutta se rakennettiin uudelleen, 1 Kun 16:34. Se mainitaan useita kertoja profeettojen Elian ja Elisan historiassa (esim. 2 Kun 2:5,15). Kaupunki oli kuuluisa palmuistaan (5 Moos 34:3) ja balsamistaan. Jeesuksen aikaan Jeriko oli melko suuri kaupunki.
47.Se, jolla on sellainen usko kuin Bartimeuksella, ei koskaan rukoile turhaan. On selvää, että Bartimeus oli kuullut Jeesuksesta aikaisemmin, koskapa hän alkoi heti huutaa kuullessaan, kuka kulki ohitse.
48.Bartimeus ei antanut vastarinnan lannistaa rohkeuttaan. Se vain yllytti häntä huutamaan yhä kovemmin. Tämä oli hänen ainoa mahdollisuutensa, eikä hän halunnut päästää sitä ohitse. Miksi häntä oikeastaan koetettiin saada vaikenemaan, ei käy ilmi kertomuksesta. Voidaan ajatella, ettei haluttu vaivata Jeesusta yhden kerjäläisen vuoksi. Sellaisia ihmisiä ei pidetty arvossa tuon ajan yhteiskunnassa. Saattaa olla myös niin, että heidän mielestään kerjäläisen käytös oli sopimatonta. Ei ollut sopivaa huutaa tuolla tavoin. Mahdollisesti myös nimitys »Daavidin poika» kuulosti heidän korvissaan pahalta, ja he pelkäsivät uskonnollisten johtajien saavan kuulla tästä, jolloin he varmasti paheksuisivat sitä.
49.Jeesus ei seisahtunut siksi, että joku arvostettu henkilö halusi puhua hänen kanssaan. Hän ei myöskään keskeyttänyt matkaansa Jerusalemiin siksi, että olisi vitkastellut tai pelännyt ja halunnut perääntyä. Hän pysähtyi, koska sokea kerjäläinen huusi häntä.
50.Kaikki eivät ole valmiita Jeesuksen kutsuessa, mutta tämä mies oli. Hän otti vaarin elämänsä suuresta tilaisuudesta. Tämän jakeen verbit kertovat, että Bartimeuksella oli kiire tulla Jeesuksen luo.
51.Rabbuuni oli korkein arvonimi, millä ketään saattoi puhutella. Arvonimiä oli neljä: rab, rabbi, rabbaan, rabbuuni. Ks. Joh 20:16. Jeesus tiesi, mitä Bartimeus tahtoi, mutta hän halusi hänen itsensä pyytävän sitä. Hänen tarkoituksensa ei ollut vain parantaa vaan myös johdattaa hänet yhteyteensä.
52.Hetkeä aikaisemmin mies oli täysin sokea, seuraavassa silmänräpäyksessä hän näki normaalisti. Jeesuksen seuraaminen osoittaa, että kerjäläinen tahtoi pysytellä lähellä häntä, joka oli parantanut hänet. Luuk 18:43:n mukaan kansa ylisti Jumalaa tästä ihmeteosta, jota se sai olla todistamassa.