LUKU 16. KOMMENTAARI
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Mark. 16:1-20)
Tyhjä hauta
1.Viimeinen sapatti lain aikakaudella oli päättynyt, eikä milloinkaan ollut ollut tällaista sapattia. Samoin kuin Jumala lepäsi sapattina (1 Moos 2:2), Jumalan Pojan ruumis lepäsi haudassa. Niin kuin Joosef oli asettunut lepoon toivossa (1 Moos 50:25-26), samoin Kristuskin lepäsi toivossa (Apt 2:26). Luukas kertoo (23:56) naisten valmistaneen yrtit samana päivänä, jolloin Jeesus ristiinnaulittiin ja haudattiin, joten he pysyivät paikallaan sapatin ajan lain käskyn mukaisesti. Nikodeemuskin oli ostanut mirhaa Jeesuksen ruumiin voitelemiseksi (Joh 19:39), mutta naiset olivat varmaan sitä mieltä, ettei se riittänyt. "Hyvänhajuiset yrtit (arèma)" olivat nestemäisessä muodossa, hienotuoksuista öljyä. Naiset on aikaisemmin mainittu 15:40 ja 47.
2.Maria Magdaleena tuli ennen aamun sarastusta, muut auringon noustessa, Joh 20:1. He lähtivät kotoa, kun oli vielä pimeä, ja saapuivat haudalle, kun aurinko nousi.
3.Kivi oli heidän suuri ja ainoa ongelmansa. He eivät tienneet, että hauta oli sinetöity ja vartioitu. Suuren kiven oli Joosef vierittänyt aukon eteen, 15:46.
4.Enkeli ei vierittänyt kiveä haudalta Jeesuksen tähden (Matt 28:2), vaan opetuslasten. Hauta ei ole umpikuja, johon kaikki päättyy. Se on ovi ulos kuoleman otteesta (Ps 68:21). Joh 20:2:n mukaan Maria Magdaleena riensi paikalta Pietarin ja Johanneksen luo kertomaan heille, mitä oli tapahtunut.
5.Matteus sanoo (28:2-4) nuorukaisen olleen enkeli. Luukas (24:4) kertoo, että paikalla oli kaksi enkeliä. Kaikki näkemässä olleet kertoivat sen, mikä teki heihin voimakkaimman vaikutuksen.
6.Tämä ei ollut ainoastaan julistus kuoleman jälkeisestä elämästä, vaan kuoleman jälkeinen elämä sai lähtökohtansa täällä tapahtuneesta. Jeesuksen ylösnousemus on ensihedelmä (1 Kor 15:23), myöhemmin tapahtuu elämän ylösnousemus kuolleista. Jeesuksen ylösnousemus on historian vedenjakaja. Kukaan ei ollut näkemässä, kun se tapahtui, mutta miljoonat ovat kokeneet sen todellisuuden kohdatessaan elävän Vapahtajan. Enkeli tiesi, miksi he tulivat haudalle, ja hän korosti heille Jeesuksen ruumiillista ylösnousemusta. "Tässä on paikka". Nämä naiset olivat nähneet, mihin Jeesus haudattiin (15:47). He olivat tarkoin painaneet mieleensä haudan, eikä kenenkään ollut tarvinnut näyttää heille tietä sinne. Heillä ei siis ollut epäilyksiä. He olivat myös oikeassa tähän saakka. Tähän hänet oli haudattu, mutta tässä hän ei enää ollut!
7.Se, mitä Jeesus on sanonut, käy aina toteen. Pietarin mainitseminen erikseen johtuu siitä, että hän oli erityisen tervehdyksen tarpeessa lankeemuksena vuoksi. Vain Markus huomauttaa tästä Pietarin erikoismaininnasta.
8.Uutinen oli liian suuri, jotta he olisivat voineet käsittää sitä heti. He eivät pystyneet hallitsemaan tunteita, jotka valtasivat heidät. Tässä on käytetty voimakasta sanaa "ekstasis", hämmästys, johon sisältyy pelkoa. Mainintaa, että he eivät puhuneet kenellekään mitään kokemuksestaan pelkonsa ja hämmennyksensä vuoksi, ei pidä käsittää niin, että he eivät olisi sanoneet sitä opetuslapsille. Sen he nimittäin tekivät. He suorastaan kiiruhtivat haudalta kertomaan heille, Matt 28:8. Korostus on siinä, että he olivat niin kuohuksissaan näkemästään ja kuulemastaan, että he eivät pysähtyneet puhumaan kenenkään kanssa matkalla, vaan riensivät viemään sanomaa Jeesuksen lähimmille.
Jeesus ilmestyy opetuslapsilleen
Muutamissa vanhimmissa käsikirjoituksissa ei ole jakeita 9-20. Joissakin käsikirjoituksissa Markuksen evankeliumilla on toisenlainen päätös.
9.Maria jäi nähtävästi paikalle muiden naisten kiiruhtaessa pois haudalta. Hän jatkoi Jeesuksen ruumiin etsimistä (Joh 20:11-18).
11.Opetuslapset eivät olleet lainkaan valmistautuneet tähän, vaikka Jeesus oli useissa tilanteissa ennakolta sen ilmoittanut. Luukas sanoo opetuslasten pitäneen ylösnousemusta huhupuheena (24:11). He eivät pystyneet siirtymään ajatuksissaan Jeesuksen ristinkuolemasta siihen jälkeenpäin yhtä selvään tosiasiaan, että hän oli noussut kuolleista.
12.Nämä tunsivat Jeesuksen vasta kun hän Emmauksessa mursi leipää heidän silmiensä edessä (Luuk 24:31-35). Jeesus ei ilmestynyt heti yhdelletoista opetuslapselleen. Sen sijaan hän näyttäytyi useille muille, jotka veivät sanoman niille yhdelletoista.
14.Ketään muuta ei näytä olleen niin vaikea saada vakuuttuneeksi hengellisten asioiden totuudenmukaisuudesta kuin Jeesuksen omia opetuslapsia!
Lähetyskäsky
15.Evankeliumin viemisen tehtävä käsittäisi koko maailman - kaikki ihmiset. Se oli julkista julistustyötä "(kêryssè)", jonka hän antoi heidän tehtäväkseen. Nämä viimeiset sanat Jeesus lausui Galilean vuorella, Matt 28:16-20.
16.»Kukaan ei pelastu jonkun toisen, vaan ainoastaan oman uskonsa ja vanhurskautensa kautta. Ketään ei myöskään tuomita jonkun toisen, vaan ainoastaan oman epäuskonsa ja syntinsä tähden, kuten Kristus selvästi julistaa, Mark 16:16. Nämä sanat puhuvat meille selvästi, että jokainen uskokoon omasta puolestaan, ja toisen usko ei auta häntä yhtään, ellei hän itse usko.» (Martti Luther) Jeesuksen sanoissa on sekä lupaus että uhkaus. Ihminen itse päättää, haluaako hän omistaa ne lupauksena vai tuomiona. Sen ratkaisee ihmisen oma suhde Jeesukseen.
17.Usko ei ole seurausta tunnusmerkeistä. Usko perustuu sanaan. Merkit seuraavat sitä, joka uskoo. Lupaus riivaajien ulos ajamisesta annettiin jo aikaisemmin opetuslapsille (Matt 10:1), mutta lupaus kielilläpuhumisesta oli uusi. Sitä ei ole esiintynyt aikaisemmin evankeliumeissa, mutta se liittyi helluntaipäivänä tapahtuneeseen Hengen vuodatukseen (Apt 2:4), ja myöhemminkin.
18.Paavalilla oli myöhemmin käärmeisiin liittyvä kokemus (Apt 28:1-6). Käärme ei vahingoittanut häntä. Tässä ja edellisessä jakeessa mainitut merkit seurasivat ensimmäisiä kristittyjä (j. 20). Vaikka he eivät vahingoittuisi, se ei merkinnyt sitä, etteivät he joutuisi kokemaan kärsimystä ja tuskaa. Mutta tämän sanan laajassa merkityksessä kukaan ei vahingoittuisi siitä, mitä tapahtuisi. Ut:ssa ei ole suoranaista esimerkkiä, että joku olisi juonut myrkkyä vahingoittumatta siitä.
Jeesuksen taivaaseenastuminen
19.Markus ei kuvaile pitkään Jeesuksen taivaaseenastumista. Hän vain toteaa sen tapahtuneen. Luukas kuvaa sitä tarkemmin sekä evankeliumissaan että Apostolien teoissa. Taivaaseen astuminen ilmaistaan tässä sanalla "»otettiin ylös»", mikä korostaa sitä tosiseikkaa, että Isä nouti Pojan luokseen.
20.Jumala piti huolen siitä, että evankeliumi teki tehtävänsä siellä, missä sitä julistettiin. Ensimmäiset kristityt eivät tuoneet esiin vain teorioihin perustuvaa oppia, vaan kokivat käytännössä Jumalan vahvistavan heidän toimintansa. Tämä evankeliumin viimeinen jae viittaa siihen, että Jeesus - se Herra Jeesus, jonka Markus mainitsee jakeessa 19 - valvoo paikaltaan taivaasta palvelijoitaan ja seurakuntaansa. Jae on muuten silmiinpistävän yhdenmukainen Hebr 2:4:n kanssa. Matteus korostaa Jeesuksen lupausta olla omiensa kanssa joka päivä maailman loppuun asti. Tässä painotetaan sitä, että hän ilmaisi läsnäolonsa vaikuttamalla yhdessä heidän kanssaan. Hän teki evankeliumista »pelastavan voiman» siellä, missä sitä julistettiin. Jeesus otettiin ylös ja hän istuutui Majesteetin oikealle puolelle kirkkaudessa. Opetuslapset lähtivät siihen maailmaan, johon hän käski heidän mennä - mutta he eivät jääneet yksin. Muutamissa käsikirjoituksissa Markuksen evankeliumi päättyy jakeen 8 jälkeen toisin sanoin. »Mutta mistä he olivat saaneet käskyn, he kertoivat niille, jotka olivat yhdessä Pietarin kanssa. Ja tämän jälkeen myös itse Jeesus lähetti heidän kauttaan pyhän ja katoamattoman sanoman iankaikkisesta pelastuksesta idästä aina länteen saakka. Amen.»