LUKU 6. KOMMENTAARI
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Mark. 6:1-56)
Jeesus hylätään toisen kerran Nasaretissa
1.Jeesuksen kotikaupunki oli Nasaret, kaupunki, jossa hän kasvoi, Luuk 4:16. Se oli päivänmatkan päässä Kapernaumista. Matteus ja Markus eivät kumpikaan mainitse Nasaretia nimeltä. Vaikka Jeesus syntyi Beetlehemissä, sitä ei koskaan pidetty hänen kotikaupunkinaan. Nasaretissa hän oli varttunut, ja sen hän tunsi kodikseen, kunnes muutti Kapernaumiin. Tällä kertaa tullessaan hän ei ollut yksin, vaan hänen opetuslapsensa olivat hänen mukanaan. Hän palasi kotikaupunkiinsa »opettajana». Vastaanotto, minkä Jeesus nyt kohtasi Nasaretissa, on jyrkkä vastakohta aikaisemmin kuvatulle asennoitumiselle. Hän oli tavannut ihmisiä, jotka uskoivat häneen. Täällä kotikaupungissa vallitsi epäusko (j. 6).
2.Jeesus ei ollut saanut rabbiinin koulutusta, vaikka hän nyt esiintyi julkisesti opettajana, opetuslapset seuranaan. Hän oli käsityöläinen (j. 3). Nasaretin asukkaat, jotka tunsivat hänet ja hänen perheensä hyvin (j. 3), eivät voineet ymmärtää, mistä hän oli saanut viisautensa. Tämä viisaus liittyi hänen julistamaansa oppiin. "Hämmästyivät (ekplêssè)", on erittäin voimakas hämmästystä kuvaava sana, tarkoittaa lähes sielullista järkytystä. Tämä hämmästys muuttui närkästykseksi (j. 3) ja lopulta epäuskoksi (j. 6). Oli itsestään selvää, että Jeesus meni synagoogaan, mutta Markus ei mainitse Itänen enää myöhemmin käyneen tässä jumalanpalveluspaikassa.
3.Häntä ei otettu vastaan ainoastaan epäröiden, vaan halveksien. Ikään kuin sanottiin: »Hän on kasvanut täällä meidän joukossamme, ja nyt hän haluaa olla meitä parempi». Tämä on ainoa kohta, jossa Jeesusta sanotaan rakentajaksi. Hän, joka rakensi taivaan ja maan, tuli alennustilassaan käsityöläiseksi. Se, että Jeesusta nyt sanotaan »Marian pojaksi» eikä kuten edellisellä kerralla »Joosefin pojaksi» (Luuk 4:22), ei johtunut ainoastaan siitä, että Joosef kaikesta päätellen nyt oli kuollut. Isän kuolemankin jälkeen poikaa oli tapana nimittää isän mukaan. Vain aviottomista lapsista käytettiin äidin nimeä. Oikeastaan näin ei ollut sopivaa menetellä tällöinkään, koska siihen liittyi loukkaus, mutta näin sanottiin poikkeustapauksessa, kun asianomainen oli rikkonut lakia. Näin ollen heidän tavassaan puhutella Jeesusta saattaa piillä kaksinkertainen solvaus. Jeesuksen sisaruksetkaan eivät uskoneet häneen vielä tässä vaiheessa. Myöhemmin Jaakobista tuli Jerusalemin seurakunnan johtaja (Apt 15:13 s.). Juudas kirjoitti kirjeen, jolla on hänen nimensä, kun taas Joose (muunnelma Joosef-nimestä, Matt 13:55) ja Simon ovat muuten tuntemattomia. Sisarista ei ole tiedossa edes nimiä.
4.Jeesus tuli omiensa tykö, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan (Joh 1:11). Profeetta Jeremialla oli samanlainen kokemus Anatotissa (Jer 11:21). "Profêtês" oli sana, joka klassisessa kreikassa tarkoitti jumalien tulkitsijaa tai heidän oraakkeliaan, ylipäänsä näkijää. Raamatullisessa merkityksessä se kuvaa innoitettua opettajaa tai julistajaa, jolla oli sanoma Jumalalta.
5.Tähän ei ollut syynä Jeesuksen voiman puute, vaan uskon puuttuminen niiltä ihmisiltä, joita hän kohtasi. Tämä epäusko oli niin suuri, että Jeesus ihmetteli sitä (j. 6). Jeesuksen ihmeteot eivät olleet noituutta. Ne liittyivät välittömästi siihen luottamukseen, joka parannettavilla oli häneen. Hän ei siis yrittänyt tehdä täällä mitään, mitä hän ei olisi voinut saada aikaan. Täydellisen epäuskon edessä kaikkivaltiaskin on voimaton. "Sairas (arrèstos)" tarkoittaa oikeastaan 'heikko', 'ilman voimaa oleva'.
6.Jeesuksen ihmettely kuuluu »jumalisuuden salaisuuksiin» (1 Tim 3:16). Jumalan ja ihmisen yhdistyminen samassa persoonassa saattoi ilmetä tällä tavalla Jeesuksen elämässä. Kun Jeesus torjuttiin Nasaretissa, hän ei lähtenyt sieltä heti Kapernaumiin, vaan vaelsi Nasaretin ympäristössä olevissa kylissä.
Jeesus lähettää 12 opetuslastaan
7.Tämä oli alustava lähetyskäsky. Vasta helluntaipäivän jälkeen apostolit ryhtyivät varsinaiseen lähetystehtäväänsä (Luuk 24:49; Apt 1:4).
8.Rabbiinilain mukaan temppelin pihaan tulevan miehen oli jätettävä sauvansa, kenkänsä ja rahavyönsä. Jeesuksen lähettäessä opetuslapsensa heidän tuli mennä koteihin, jotka heidän läsnäolonsa pyhitti. He saivat odottaa kohtaavansa vieraanvaraisuutta, minne tahansa he tulivatkin. Siksi heidän ei pitänyt ottaa mukaansa evästä. Vyöt saattoivat olla eri aineista tehtyjä. Muutamissa oli taskuja rahojen säilyttämistä varten, toiset olivat monin kerroin taitettuja samasta syystä. Vain Jeesuksen käskyä noudattamalla, luopumalla varoista ja kaikista aineellisista eduista kaikkein välttämättömintä lukuun ottamatta opetuslapset voivat osoittaa olevansa riippuvaisia vain hänestä.
9.Matt 10:10 kieltää opetuslapsia ottamasta kenkiä mukaansa. Tässä Markus puhuu paula-anturoista, sandaaleista. Kengät peittivät koko jalkaterän ja ne olivat kalliita. Sandaalit, jotka käsittivät vain jalkapohjan alla olevat anturat, olivat välttämättömät. Yhden ihokkaan he saivat ottaa ylleen, ja se riitti. Jeesuksen tässä antamien ohjeiden tarkoitus ei ollut tehdä opetuslasten oloa hankalaksi, vaan helpottaa sitä. Heidän ei tarvinnut kantaa huolia, sillä hän, joka heidät lähetti, pitäisi heistä huolen.
10.Heidän piti tyytyä siihen vieraanvaraisuuteen, jota heille osoitettiin. Muuten olisi häpeäksi talolle, johon he olivat tulleet, jos he lähtisivät toiseen. Jeesuksen lähettiläät eivät saaneet joutua epäillyiksi siitä, että he etsivät omaansa.
11.Aikaisemmat käskyt edellyttävät hyvää vastaanottoa. Nyt heitä valmistettiin poikkeustapaukseen. Saattoi käydä niin, että heiltä ei suljettaisi ainoastaan koteja, vaan kokonaisia kaupunkeja. Muutoin vieraanvaraisuus oli pyhä velvollisuus. Jos maaseutukaupunkiin tuli muukalainen, hänen asiansa ei ollut etsiä asuinpaikkaa. Kaupungin oli tarjottava sellainen hänelle. Esimerkkejä siitä, että Jeesuksen lähettiläitä ei otettu vastaan, vaan he joutuivat karistamaan tomun jaloistaan, on Apostolien teoissa: 13:51; 18:6. Pääasiassa bysanttilaisissa käsikirjoituksissa on tässä jakeessa lisäksi sanat: »Totisesti minä sanon teille: Sodoman ja Gomorran on oleva tuomiopäivänä parempi kuin sen kaupungin.»
12.Apostolit eivät laatineet itse sanomaa, he olivat vain sen julistajia. He eivät puhuneet kansalle, mitä he itse uskoivat ja mitä mieltä he olivat, vaan he toistivat Jumalan heille antamaa sanomaa. He eivät saarnanneet omia mielipiteitään, vaan Jumalan totuutta.
13.Juutalaisten keskuudessa oli tavallista voidella sairaat öljyllä, mutta Uuden testamentin julistustehtävässä se esiintyy vain tässä ja Jaak 5:14:ssa.
Johannes Kastajan kuolema
14.Herodes Antipas, Herodes Suuren toinen poika oli oikeastaan tetrarkki, neljännysruhtinas (Matt 14:1; Luuk 9:7), mutta yleinen, kansanomainen nimitys oli kuningas. Herodeksen oletetaan olleen saddukeus. Saddukeuksena hän ei uskonut ylösnousemukseen, mutta omantunnontuskien paineessa käy vaikeaksi pitää kiinni opista. Johannes ei tehnyt ihmeitä eläessään (Joh 10:41), mutta on selvää, että Herodes nyt arveli hänen tekevän suuria ihmeitä. Hän oli pelännyt Johannesta ennen tämän teloitusta, mutta nyt hän pelkäsi tätä vielä enemmän. Herodes kykeni katkaisemaan Johanneksen kaulan, mutta pidättämään tätä haudassa hän ei kyennyt. Herodes ei saanut nähdä Jeesusta ennen kuin juuri ennen Golgataa. Jeesuksen ääntä hän ei saanut milloinkaan kuulla, sillä Jeesus kieltäytyi sanomasta hänelle mitään (Luuk 23:9).
15.Sama arvelu on Matt 16:14:ssa, mutta tässä ei oikeastaan sanota yksi profeetoista, vaan niin kuin joku profeetoista, siis profeettojen kaltainen. Luuk 9:7-8-n mukaan Herodes sai kuulla näistä erilaisista käsityksistä, joita ihmisillä oli Jeesuksesta. Hän oli siis tietoinen ihmisten käsityksistä yleensä, ja ruhtinas omaksui yhden näistä käsityksistä, nimittäin sen, joka liittyi Johannes Kastajaan.
16.Tämä osoittaa Jeesuksen olleen tuntematon Herodekselle ennen Johanneksen kuolemaa. Tässä painotetaan sanaa minä. Johannes ei kuollut, ennen kuin hänen tehtävänsä oli loppuun suoritettu. Syyllisyyden painamaa omaatuntoa eivät vaivaa ainoastaan todelliset huolet, vaan myös kuvitellut. Herodeksen huono omatunto muodostui hänelle ratkaisevaksi tekijäksi, kun kysymyksessä oli Jeesuksen henkilöllisyyden selville saaminen. Hän ei koskaan päässyt eroon mestauttamansa Johannes Kastajan muistosta.
17.Tämä Filippus ei ollut neljännysruhtinas Filippus (Luuk 3:1), vaan Herodeksen Roomassa asuva velipuoli. Tämä kertomus Johannes Kastajasta on Markuksen evankeliumissa ainoa, joka ei välittömästi koske Jeesusta. Se puhuu hänen edelläkävijästään. Herodias oli Herodes Suuren pojan Aristobuloksen ja Mariamnen tytär. Hän oli ensin naimisissa setänsä Filippuksen kanssa.
18.Filippus eli vielä, samoin Herodeksen vaimo, kuningas Aretaksen tytär. Johannes oli moittinut Herodesta useita kertoja. Kuningasperhekään ei ole poikkeus, parannuksen tekemisen vaatimus koski myös sitä.
19.Herodes olisi jo varhaisessa vaiheessa halunnut surmata Johanneksen (Matt 14:5), mutta ei uskaltanut kansan tähden. Vähitellen Johannes teki sitten vaikutuksen häneen pyhällä elämällään ja julistuksellaan. Tällä kuningasparilla sekä Iisebelillä ja Ahabilla on tiettyä yhdenmukaisuutta. (1 Kun 19:2).
Herodias ei tyytynyt siihen, että hankala saarnaaja oli vangittu. Hän ei tuntenut oloaan turvalliseksi, ennen kuin tämä oli tehty kokonaan vaarattomaksi. Herodias tahtoi hänen surmaamistaan. Tähän mennessä hänellä ei ollut ollut tilaisuutta panna sitä toimeen, mutta vihan henki, kostonhimo rinnastetaan Raamatussa murhaan. Riippumatta siitä, johtaako kostonhalu rikokseen vai ei, Jeesuksen sanan mukaan sen rangaistuksena on helvetin tuli (Matt 5:21-22).
20.Herodeksella ei näyttänyt olevan erityisen hyviä luonteenominaisuuksia, mutta tässä mainittu seikka kuuluu hänen hyviin puoliinsa. Hän nähtävästi ihaili Johannesta. Kuitenkaan hän ei totellut tämän sanaa. Se johtui selvästikin siitä, että hän ei halunnut luopua Herodiaasta. Hän antoi vetää itseään kahtaalle. Toisaalta hän kunnioitti jumalaapelkäävää saarnaajaa, mutta oli toisaalta selkärangaton, kun kysymyksessä olivat hänen omat pahat mielitekonsa. Herodes pelkäsi Johannesta, mutta mikään ei viittaa siihen, että Johannes olisi pelännyt Herodesta.
21.Päivä oli sopiva Herodiakselle, joka näki nyt tilaisuutensa tulleen. Vain Markus mainitsee vieraina olevat kolme ryhmää. Herodeksen "ylimykset" olivat hänen hallitusalueensa poliittisia johtajia. "Sotapäälliköt" olivat sotilaallisia johtohenkilöitä, oikeastaan "khiliarkhos", on tuhatmiehisen sotajoukon päällikkö. "Galilean ensimmäiset miehet" olivat sikäläistä ylimystöä, kunnioitettuja henkilöitä, jotka eivät olleet suoranaisesti yhteydessä poliittiseen tai sotilaalliseen elämään. Juutalaiset kammosivat syntymäpäivien viettoa. He pitivät sitä pakanallisena tapana.
22.Tämä tytär oli Herodiaksen aikaisemmasta avioliitosta, Salome. Hänen saliin tulonsa ja vieraiden edessä tanssimisensa oli vastoin hyviä tapoja. Voidaan uskoa, että tanssi oli kiihottavaa katsojien mielestä. Tunnelma oli korkealla. Sellaisessa latautuneessa ilmapiirissä, Herodeksen lisäksi ollessa luultavasti juovuksissa, hänen oli helppo antaa tytölle suuria lupauksia. On aina vaarallista luvata jotakin liian nopeasti ja ajattelemattomasti. Tässä tilanteessa se maksoi Johanneksen hengen, ja lupauksen antaja menetti sydämensä rauhan koko loppuelämänsä ajaksi.
23.Ei riittänyt, että hän antoi tytölle lupauksen. Hän sinetöi sen valalla. Herodes puhui kuin hänellä olisi ollut mahtava valtakunta, ja itse hän oikeastaan oli Herodiaksen orja. Lupauksen hän antoi oletettavasti kaikkien kuullen, ja lisäksi riehakkaasti ja rehennellen. Häntä sitoi vielä enemmän se, että hän oli lausunut sen tuolla tavalla.
24.Se, että tyttö kysyi äidiltään, osoittaa, että he eivät olleet keskustelleet asiasta etukäteen. Salome oli sen tähden täysin valmistautumaton äidin ehdotukseen, ja vaikka hän ei olekaan vapaa syyllisyydestä, äidillä on teosta suurempi vastuu. Herodias unohti, että vaikka hän ei enää näkisikään Johannesta, hän joutuisi eräänä päivänä näkemään Jumalan. Herodias tiesi miehensä luonteeltaan heikoksi, ja että tämä saattaisi nopeasti muuttaa mieltään. Siksi hän kiiruhti panemaan toimeksi. Lopultakin hän saisi toteuttaa sen, mitä niin kauan oli suunnitellut.
25.Ennen kuin kuningas ehti muuttaa mieltään ja ennen kuin tanssin hurma oli ohi, Salome tuli takaisin.
26.Kuninkaan murhe oli epäilemättä aitoa, mutta hänen valansa sitoi häntä, ja hän tiesi sen. Oli jo väärin antaa tällainen lupaus, ja vielä pahempaa oli, että hän katsoi velvollisuudekseen pitää sen seurauksista huolimatta. Jos hän oli aiemmin ollut humaltunut, nyt hänen humalansa luultavasti haihtui. Joskin kuningas tunsi olonsa kiusalliseksi hätiköidyn lupauksensa vuoksi, oli kuitenkin helpompi selviytyä tilanteesta tekemällä tytön haluamalla tavalla kuin ottaa sanansa takaisin. Arvovaltansa pelastamiseksi hän pani toimeen kaamean tuomion, vaikka se maksoi ihmishengen. "Murheellinen (perilypos)" on erittäin voimakas ilmaisu, joka esiintyy Markuksella ainoastaan tässä ja 14:34:ssa.
27.Henkivartija "(spekçlatèr)", oikeastaan valvoja, vartija, oli aina paikalla, kutsuillakin. Alun perin sana tarkoitti oikeastaan tarkkailijaa, vakoilijaa. Herodiaksen myöhempi kohtalo ei ollut kovinkaan valoisa. Häneltä riistettiin kaikki rikkaus eikä häntä ajettu ainoastaan pois palatsista, vaan myös siitä maasta, jossa hän asui. Hänen elämänsä päättyi köyhyydessä ja maanpaossa. Herodeksen seurue on voimakas vastakohta niille »pidoille», jotka Jeesus järjesti autiomaassa (jj. 39-44).
29.Johanneksen opetuslapset myös kertoivat Jeesukselle tapahtuneesta (Matt 14:12).
Jeesus ruokkii 5000 miestä
30.Tämä on ainoa kerta, jolloin sana »apostolit» mainitaan Markuksen evankeliumissa. Nyt he palasivat apostolin tehtävästään ja antoivat selostuksen lähettäjälleen (j. 7). Miten kauan he olivat olleet poissa, emme tiedä. He olivat ensimmäistä kertaa kiertäneet yksin julistamassa, ja nyt he kertoivat, mitä olivat tehneet ja kokeneet. He olivat onnistuneet tehtävässään (j. 13). Jeesus ei kuitenkaan sano tähän mitään. Näiden apostolien tavoin kaikki Herran palvelijat ovat vastuussa siitä, mitä tekevät ja miten aikansa käyttävät. He joutuvat tekemään tiliä Mestarille. Hän, joka oli heidät lähettänyt, joka oikeastaan oli ollut heidän mukanaan koko ajan, kuunteli kaikkea, mitä heillä oli kerrottavana. Voi olla olemassa vaara, että vain kerrotaan toisille, mitä on tehty ja koettu. Siinä ei välttämättä tarvitse olla mitään väärää, mutta väärin on, ellei esitä kaikkea hänelle, joka lähtökäskyn antoi. Ei pidä koskaan tehdä mitään sellaista tai olla mukana sellaisessa, mistä ei voi puhua hänen kanssaan.
31.Katkeamaton ihmisvirta etsi Mestaria. Oli välttämätöntä saada hiljaisuutta ja lepoa. "Tulla-verbi" esiintyy Raamatussa yli 3000 kertaa. Noin 1300 tapauksessa se on kehotus. Se on Jeesuksen palvelustehtävän avainsana. Hän ei lähettänyt opetuslapsia syrjäiseen paikkaan lepäämään, vaan hän halusi heidän olevan lähellään. Jeesuksen elämässä vaihtelivat lepo ja taistelu, syrjäänvetäytyminen ja työ. Tämä käy erityisesti ilmi Markuksen evankeliumista. Oli toinenkin syy, jonka vuoksi nyt piti vetäytyä hiljaisuuteen, nimittäin Johannes Kastajan kuolema, Matt 14:13. Jos Jeesus tarvitsi välistä kunnon lepoa, se oli luonnollisesti tarpeellista hänen opetuslapsilleen. Sielun terveys ei säily, jos ihminen laiminlyö ruumiin terveyden. Kristillinen usko kieltää laiskottelun, mutta toinenkaan äärimmäisyys, ylirasitus, ei ole hyvästä. "Levähtäkää (anapauè)", sallia jonkun olla työskentelemättä saadakseen takaisin voimia ja toipuakseen. Sana ei tarkoita ainoastaan lepoa, vaan myös virkistymistä, toipumista. Sitä käytetään myös maanviljelystä. Maan pitäisi antaa levätä jonkin aikaa istuttamalla siihen »kevyempiä» kasveja. Ei ollut tarkoitus, että opetuslapset lopettaisivat työnteon. Heidän piti levähtää »vähän». Lepo oli valmistelua uusiin tehtäviin.
32.Tämä oli oletettavasti sama vene, jota he olivat aiemminkin käyttäneet (5:1-2).
33.Ihmisjoukot kiirehtivät järven pohjoisrantaa pitkin tavatakseen Jeesuksen. Asutusta oli täällä järven rannalla paljon, joten joukko kasvoi vähitellen huomattavasti. Ei tarvittu kirkonkelloja eikä kokousilmoituksia!
34.Ne, jotka olivat ilman paimenta, saivat nyt hyvän paimenen. Hän paransi myös heidän sairaansa, Luuk 9:11. Ks. Matt 14:14-21. Lammas on jokseenkin avuton ilman paimenta. Se ei itse löydä tietä eikä sillä ole ketään, joka johdattaisi sitä. Se ei myöskään löydä oikeita laidunmaita, eikä kukaan puolusta sitä vihollisia vastaan. Jeesus näki tämän valtavan ihmisvirran lampaina, jotka ovat ilman paimenta. Jeesus ei pyytänyt väsyneitä opetuslapsia nyt opettamaan. Kenties he olivat jopa vähän ärtyneitä, kun eivät saaneetkaan suunniteltua lepoa. Tämän opettamisen jälkeen tapahtunut ihme on ainoa, jonka kaikki neljä evankeliumia kertovat. Jeesuksen ihmeteoista sen todistajina oli suurin ihmisjoukko. Siinä oli suurin määrä ihmisiä osallisena yhdellä kertaa. Ihme osoittaa Jeesuksen olevan kiinnostunut koko ihmisestä ja tahtovan auttaa kaikin tavoin. Ennen kuin Jeesus paransi ja ravitsi ihmiset, hän opetti heitä. Hän uhrasi heidän hyväkseen runsaasti aikaa.
35.Jeesus oli aiemmin päivällä kysynyt Filippukselta, miten he antaisivat ruokaa kansalle, Joh. 6:5. Opetuslapset olivat varmasti pohtineet asiaa päivän kuluessa, ja tähän tulokseen he olivat päätyneet.
36.Ainoa ratkaisu, minkä he saattoivat keksiä, oli että ihmisten olisi ostettava ruokaa - kun taas Jeesus halusi sen annettavaksi. Vika ei ollut opetuslasten sydämen tilassa. He säälivät kansaa. Vika oli heidän uskossaan. He eivät ymmärtäneet, että Jeesus pystyi ruokkimaan tämän valtavan kuulijakunnan. Mikään ei viittaa siihen, että kansalla olisi ollut sama asenne kuin opetuslapsilla. Opetuslapset halusivat ihmisten lähtevän koteihinsa, eivät nämä itse. He olivat kulkeneet pitkän matkan saadakseen olla Jeesuksen luona eivätkä luultavasti olleet halukkaita lyhentämään kokousta. "Maatalot (agros)", tila, kartano, maaseutukylän osa, maa-alue.
37.Filippus puhui tässä opetuslasten puolesta, Joh 6:7. Kysymykseen sisältyi ajatus, että Jeesus pyysi mahdotonta. Hän yritti saada heidät ajattelemaan kaikkivaltiuttaan ja luottamaan häneen. Denari oli yleisin roomalainen hopearaha. Se oli tavallisen työläisen päiväpalkka.
38.Jeesus vastasi opetuslasten kysymykseen käytännöllisellä vastakysymyksellä. Heidän piti tutkia muonavaransa. Leivät olivat ohraleipiä (Joh 6:9), ja nämä eväät olivat eräällä pienellä pojalla, jonka Andreas sai käsiinsä ihmisjoukosta (Joh 6:9).
39.Tämä jae viittaa siihen, että tämä on voinut tapahtua myöhäiskeväällä, oletettavasti huhtikuun puolivälissä, koska ruoho oli vielä vihantaa. "Ruokakunnittain". Sekä juutalaisissa että roomalaisissa kodeissa asetuttiin nelikulmaisen pöydän kolmella sivulla oleville sohville kolme rinnakkain. Jeesus käski opetuslasten huolehtia siitä, että kansa valmistautui syömään. Opetuslapsille tämä oli uskon teko, koska heillä ei vielä ollut enempää ruokaa kuin ne viisi leipää ja kaksi pientä kalaa. Heidän uskonsa Mestariin oli sovellettava käytäntöön.
40."»Ryhmä ryhmän viereen» (prasiai prasiai)", sanontaa käytettiin vihannesriveistä puutarhassa, kukkaryhmä toisensa vieressä.
41.Jeesukselle oli luonteenomaista katsoa rukoillessaan taivaaseen (7:34; Joh 11:41; 17:1). Hän seisoi kuin juutalainen perheenisä aterialla, kiitti ja ylisti Jumalaa ruoasta. Opetuslapset saivat myös tietyllä tavalla myötävaikuttaa ihmeeseen ruokaa jakaessaan. Sana »kaikille» korostaa ihmeen suuruutta. Kaksi kalaa riitti heille kaikille.
42.He saivat niin paljon kuin tahtoivat (Joh 6:11), eivät niukkaa ateriaa, josta Filippus oli vihjaissut. Ketään ei unohdettu, kaikki saivat kyllikseen. Jumalan teon tuntomerkki on se, että siinä on aina riittävästi, jopa enemmän kuin kyllin meidän kaikkia tarpeitamme silmälläpitäen. Asiaan kuuluu myös, että mitään ei heitetä hukkaan (j. 43).
43.On mahdotonta ymmärtää leipien lisääntyminen, mutta vielä mahdottomampi kalojen! Jeesus itse käski ottaa talteen kaiken, mikä jäi tähteeksi, Joh 6:12. "Vakallinen (kofinos)", käsikori, jota juutalaiset tapasivat kantaa mukanaan. Roomalaiset kutsuivat juutalaisia »korinkantajiksi». Näissä koreissa he kantoivat matkalla ollessaan eväitä, jotta ne eivät olisi pölyyntyneet. Tähteiksi jääneet kaksitoista korillista viittaavat siihen, että kaikki opetuslapset saivat kukin oman korinsa. He olivat miettineet, miten he saisivat ruokaa kaikille näille ihmisille. Nyt eivät ainoastaan ne yli 5000 olleet saaneet osaansa, vaan he saivat jopa viedä vähän tuliaisia mukanaan kotiin suuresta kokouksesta!
44.Matt 14:21 mainitsee myös, että miesten lisäksi mukana oli naisia ja lapsia. Ainoastaan Johannes kertoo, miten ihme vaikutti kansaan, 6:14-15,22 s.
Jeesus kulkee veden päällä
45.Beetsaida-nimisiä paikkakuntia oli kaksi. Toinen sijaitsi Gennesaretin järven koilliskulmassa, lähellä sitä paikkaa, jossa Jordan laskee siihen. Sen nimi oli Beetsaida Julias. Toinen oli joen länsipuolella, Kapernaumin lähistöllä. Kun Jeesuksen piti vaatia opetuslapsia lähtemään, se osoittaa, että he eivät olisi halunneet lähteä sieltä. Syy löytyy Joh 6:15:sta. Kansa tahtoi viedä Jeesuksen mukanaan ja tehdä hänestä kuninkaan. Jeesus lähetti kansan luotansa ja pyysi opetuslapsia nousemaan veneeseen.
46."Pois" tarkoittaa tässä 'kansan luota'. Hän, joka ei antanut minkään häiritä itseään, meni yksinäisyyteen rukoilemaan. Sanoessaan jäähyväisiä kansalle hän erosi heistä ystävällisesti, mutta päättäväisesti. Jo seuraavana päivänä monet kääntyivät pois hänen luotaan, Joh 6:66.
47.Juutalaisten ajanlaskun mukaan oli kaksi iltaa, ensimmäinen alkoi noin kello 15 ja toinen noin kello 18 eli auringon laskiessa. Tässä on puhe jälkimmäisestä illasta. Vaikka vene oli keskellä järveä ja aallot melkein peittivät sen näkyvistä, Jeesus ei ollut kadottanut sitä näkyvistään. Hän seuraa aina omiaan.
48.Opetuslapset olivat todella hädässä. Sana "basanidzè" on 2 Piet 2:8:ssa käännetty »kiusaantui» ja Matt 8:6,29:ssa se on käännetty »olla vaivoissa» ja »vaivata». Kyseessä oli enemmän kuin tavallinen inhimillinen rasitus. Opetuslapset hätäilivät ja pelkäsivät menehtyvänsä, vaikka heillä jokaisella oli mukanaan leipäkori muistuttamassa Jeesuksen juuri tekemästä ihmeestä! Vaikka ihminen on saanut Jeesukselta käskyn mennä yli toiselle puolelle, hän saattaa kohdata ankaria myrskyjä. ja tuuli voi olla vastainen. Neljäs yövartio alkoi kello kolme aamulla, Kun Jeesus tuli heidän luokseen, hän kulki ikään kuin tietä pitkin. Hän ei leijunut ilmassa aaltojen yläpuolella. Hän, joka saattoi kävellä veden päällä omalla voimallaan, todisti näin, että hänellä on kaikki valta.
49.Kalastajaväestön keskuudessa esiintyi paljon taikauskoa. Muun muassa monet pelkäsivät »myrskyhenkiä». Juuri tämä vanha käsitys lienee saanut valtaansa opetuslapset.
50.Opetuslapset valtasi pikemminkin pelko kuin ilo, kun Jeesus tällä kertaa ilmestyi, vaikka hän tuli pelastamaan heitä. He kaikki näkivät hänet. Kysymys ei ollut siitä, että yksi ja toinen olisi nähnyt jotakin, joka ei olisi vastannut todellisuutta.
51.Asettui "(kopadzè)", oikeastaan 'väsyä', 'nääntyä'. Tuuli asettui ilman, että Jeesus oikeastaan sanoi sanaakaan. Hän vain tahtoi niin, ja niin tapahtui, vrt. Ps 107:29. He tunsivat joutuneensa tekemisiin itsensä Luojan kanssa, hänen, joka kulkee veden ylitse ja löytää polkunsa syvien vetten päältä. Vaikka he aivan vastikään olivat nähneet valtavan ihmeen leipien ja kalojen lisääntyessä, he mykistyivät siitä, mitä nyt tapahtui. He hämmästyivät niin, etteivät pystyneet ilmaisemaan ajatuksiaan. Matteus lisää, että he palvoivat häntä.
52.He eivät olleet paatuneita siinä mielessä, että olisivat torjuneet kaikki yritykset vaikuttaa heihin. Oli ikäänkuin heidän silmilleen olisi vedetty verho. Heidänhän olisi tarvinnut vain katsoa leipäkoreja, jotka heillä varmaankin oli mukanaan veneessä, ja ne olisivat muistuttaneet siitä, että heidän Mestarinsa voi tehdä mitä tahansa. Leipien ihmeen olisi pitänyt tehdä tämä uusi ihme »luonnollisemmaksi» käsittää, mutta näin ei ollut. Heillä ei ollut ymmärrystä käsittää sitä, mitä autiomaassa oli tapahtunut. "Sydän" oli juutalaisen ajattelutavan mukaan sekä tunne-elämän että älyllisen toiminnan keskus. Ihminen ymmärsi sydämellään.
Jeesus parantaa sairaita
53.Gennesaret ei ollut vain järven, vaan myös järven luoteispuolella olevan tasankoseudun nimi. Gennesaret merkinnee 'ruhtinasten puutarhat'. Alun perin se oli paikalla olleen kaupungin nimi (Kinneret), Joos 19:35. Josefus kertoo alueen maaperän olleen niin hedelmällistä, että siellä voitiin viljellä kaikenlaisia hedelmiä. Siellä kasvoi kylmää ilmanalaa vaativia jalopähkinäpuita, runsaasti lämpöä tarvitsevia palmuja ja lauhkeassa ilmastossa viihtyviä oliiveja ja viikunoita.
54.Rantaan tulo tapahtui varmaankin aamun sarastaessa.
55."Vuoteet" olivat oletettavasti paareja tai vuodemattoja, kuten Mark 2:4:ssa.
56.Koskettaessaan Jeesuksen vaatteita he oikeastaan koskivat häntä itseään, ja vaikka he ulottuivat vain hänen vaippansa tupsuun, he kokivat paranemisen samoin kuin verenjuoksua sairastanut nainen aikaisemmin, 5:27-28. Hänen vaatteissaan ei ollut taikavoimaa, mutta koskettaminen lisäsi heidän uskoaan.