LUKU 3. KOMMENTAARI
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Mark. 3:1-32)
Jeesus parantaa kuivettuneen käden
1.Kertomuksesta ei käy ilmi, missä synagooga sijaitsi, mutta luultavasti Kapernaumissa. Tämä oli toinen suuri, sapattina tapahtunut yhteenotto uskonnollisten johtajien kanssa. Ensimmäisen yhteydessä syytettiin opetuslapsia (2:23-24), tässä syytetään Jeesusta itseään. Osoitti rohkeutta, että Jeesus ylipäänsä meni synagoogaan. Oli tapana käydä synagoogassa sapatinpäivänä (Luuk 4:16), ja vaikka hän kohtasi siellä vastustusta, se ei muuttanut hänen tapojaan. Käytetty kreikan kielen sana "(ksêrainè)" 'kuivettua, kuihtua', osoittaa, että mies ei syntymästään saakka ollut sellainen. Jotakin oli tapahtunut hänelle. Apokryfisessä Heprealaisevankeliumissa sanotaan, että hän oli kivenhakkaaja ja oli vahingoittunut työssään. Sanaa »kuivettunut» vastaavaa sanaa on muutoin käytetty kuivumisesta (5:29; Ilm 16:12) ja kasveista (4:6; 11:20; Jaak 1:11), mutta myös sellaisesta kuihtumisesta, joka riuduttaa ruumista (9:18), niin että ihminen »käy ikäänkuin elottomaksi». Luukas täsmentää, että kysymys oli oikeasta kädestä (6:6).
2.Uskonnolliset johtajat olivat synagoogassa arvostelemassa Jeesusta. He yrittivät vahingoittaa häntä kaikkialla: kotona (2:1), publikaanin kodissa (2:16), ulkona (2:24) tai kuten tässä, synagoogassa. Jeesus ei ollut enää tuntematon. He tiesivät, että jos hän tulisi synagoogaan, siellä tapahtuisi jotakin. He eivät epäilleet, pystyisikö hän tekemään terveeksi. Heillä ei ollut aikomusta syyttää häntä siitä, että hän valtaisi jonkin synagoogan ensimmäisistä istuimista, mutta he tiesivät, että jos läsnä oli yksikin sairas, oli olemassa vaara, että Jeesus parantaisi tämän ainoankin. He tiesivät Jeesuksen auttavan kärsiviä, ja sehän oli oikein, mutta he olivat kiinnostuneet vain löytämään jotakin, mistä olisivat voineet syyttää häntä. "Nostaa syytteen (katêgoreè)", syyttää muodollisesti ja tuomioistuimen edessä, langettaa julkinen tuomio.
3.Jeesus kehotti miestä nousemaan ylös seurakunnan keskelle, jotta kaikki saattoivat nähdä hänet. Ellei miehelle olisi tapahtunut mitään, hän olisi joutunut pilkan kohteeksi. Mutta jos hän todella halusi tulla terveeksi, hänen täytyi myös tunnustaa hätänsä ja osoittaa uskovansa Jeesuksen voimaan vapauttaa hänet tästä hädästä.
4.Jeesus vastasi itse omaan kysymykseensä tekemällä miehen terveeksi. Kirjanoppineet eivät sallineet sapattina parantamista, ellei ollut kysymys hengenvaarasta. Jeesus halusi tehdä hyvää, mutta kirjanoppineet halusivat hänelle pahaa. Jos ihmisellä on mahdollisuus tehdä hyvää, hän on myös velvollinen tekemään. Vaikeneminen osoittaa, että heillä ei ollut vastausta. Muutoin he olivat kärkkäitä aina väittämään, että se mikä oli sallittua, oli myös oikein. Oikeastaan Jeesuksen tekemä kysymys oli niin yksinkertainen, että lapsikin olisi osannut siihen vastata. On aina oikein tehdä hyvää.
5.Jeesuksen harmistuminen koski kirjanoppineiden sydämetöntä asennoitumista kärsiviin lähimmäisiin, vaikka he samanaikaisesti väittivät olevansa Jumalasta. Mutta hänen vihastumistaan seurasi syvä tuska ja suru. Kreikan kielessä on kolme vihaa merkitsevää sanaa. Tässä on käytetty sanaa "orgê". Se tarkoitti alun perin mitä tahansa luonnollista mielijohdetta, mutta alkoi myöhemmin kuvata vihastumista. Tämä viha ei ole syntistä vihaa, mutta on syytä valvoa, etteivät inhimilliset heikkoudet tee siitä syntistä. Jeesuksella ei ollut mitään sellaista vaaraa. "Paatumus, pèrèsis" (sanasta "pèros", eräänlainen marmori), kuvaa myös pimentynyttä henkeä tai sokeutta. Tänä on sokeuden pahin muoto, sokea ihminen, joka väittää näkevänsä (Vrt. Joh 9:40-41). Jeesus pystyi parantamaan kuivettuneen käden, mutta ei kirjanoppineiden paatumusta. Hän pyysi miestä tekemään sellaista, mihin tämä ei olisi pystynyt, mutta uskossa Jeesukseen mies teki, niin kuin Jeesus sanoi, ja niin ihme tapahtui.
6.Sapattikäskyä ei ainoastaan rikottu näiden kirjanoppineiden käsityksen mukaan, vaan vieläpä sen rikkoi ihme, joka tuotti kunnian määräykset ylittäneelle. Nyt heidän oli otettava kantaa. Heidän oli joko hyväksyttävä Jeesus tai hylättävä hänet. Kuten Luuk 6:11 mainitsee, he »vimmastuivat». Miehen terveeksi tuleminen ei ilahduttanut heitä vähääkään, eivätkä he tunteneet pienintäkään kiitollisuutta ihmeen tekijää kohtaan. Heidän kärsimänsä kirvelevä tappio sumensi kaiken muun. Herodilaiset eivät olleet samanlainen uskonnollinen lahko kuten esimerkiksi fariseukset tai saddukeukset. He olivat poliittisessa mielessä liittyneet kannattamaan Herodeksen perhettä. Näin ollen heillä ei ollut mitään yhteistä fariseusten kanssa, mutta yhteinen vastustaja saattaa luoda mitä merkillisimpiä yhteenliittymiä, vrt. Matt 22:16.
Monet seuraavat Jeesusta
7.Mitä enemmän kirjanoppineet vastustivat Jeesusta, sitä enemmän kerääntyi ihmisiä hänen ympärilleen. Sana "poly", jota käytetään suuresta kansanjoukosta, kuvaa valtavaa ihmismäärää. Koska Jeesus edelleen vaikutti Galileassa, ei ole ihme, että sieltä monet seurasivat häntä. Monet sairaat olivat parantuneet, riivattuja oli vapautettu, monet muut olivat saaneet avun ja siunauksen.
8.Jerusalem mainitaan erillään muusta Juudeasta sen suuren merkityksen perusteella joka kaupungilla oli hengellisenä keskuksena, vrt. 1:5. Idumea on Edomin kreikankielinen nimi, mikä Vt:ssa tarkoitti Kuolleen meren ja Punaisen meren välistä aluetta. Idumea oli kuitenkin paljon suurempi. Siellä hallitsi kuningas Aretas (2 Kor 11:32). Herodes Antipas oli naimisissa Aretaksen tyttären kanssa, mutta erosi hänestä. Herodes Suuri oli kotoisin Idumeasta. Tyyrosta ja Siidonista tulevat veivät varmasti kotiin mukanaan hyviä uutisia Jeesuksesta, mikä myöhemmin koitui avuksi naiselle, jonka tytärtä vaivasi paha henki, Matt 15:22.
9.Toimenpide oli käytännön sanelema kansan tungoksen tähden. Venettä ei oletettavasti tällä kertaa tarvittu. Kreikan sana "ploiarion" kertoo sen olevan pieni vene, tavallisia kalastusveneitä pienempi, soutuvene. "Ahdistaa (thlibè)", puristaa ankarasti, sitä käytetään esim. viinirypäleiden puristamisesta.
10.Ilmaisu, joka on käännetty "»tunkeutuivat hänen päälleen»" tarkoittaa päälle kaatumista "(epipiptè). Vaivoja (mastiks)", ruoskanlyöntejä. Vrt. Apt 22:24; Hebr 11:36.
11.Tunnustus ei ollut mikään dogmaattinen tai opillinen, vaan riivaajat kumartuivat Jumalan voiman edessä ja tunnustivat sen vaikuttavan Jeesuksessa. Riivaajat todistivat, että Jeesus oli Jumalan Poika, mutta uskonnollisen elämän edustajat olivat täysin sokeita.
12.Riivaajat eivät ensinnäkään missään suhteessa olleet oikeita sanansaattajia, eikä toisaalta aika ollut vielä tullut.
Jeesus valitsee 12 opetuslasta
13.Kuten Luuk 6:12-16:ssa, Jeesus nousi vuorelle saadakseen suuremman vapauden rukoilla. Jeesus kutsuu palvelukseensa kenet Isä haluaa, Joh 17:6. Kuten jakeessa 7, Jeesusta seurasi joukko ihmisiä, mutta kaikkia, jotka tulivat hänen tykönsä, ei valittu opetuslapsiksi. Ihmisillä saattoi olla erilaisia vaikuttimia seurata häntä. Monet tulivat varmasti vain uteliaisuudesta. Pelkkä kuunteleminen ei riittänyt Jeesuksen opetuslapseksi tulemiseen. Ne, jotka tässä tilanteessa tulivat Jeesuksen luokse, tulivat siksi, että hän pyysi heitä tulemaan. He eivät tulleet omasta aloitteestaan, vaan hänen kutsustaan.
14.Siihen palvelustehtävään, josta tässä puhutaan, ei kukaan itse valitse itseään. Siihen tullaan valituksi. Kaikki olivat huolellisesti valittuja miehiä. Hän erotti ne kaksitoista siitä suuremmasta joukosta, joka seurasi häntä. Luuk 6:12:ssa sanotaan, että se tapahtui Jeesuksen vietettyä yön rukouksessa. Hän valitsi heidät, jotta he olisivat yhdessä hänen kanssaan ja lähtisivät hänen edustajinaan julistamaan evankeliumia. Hänen seurassaan oleminen antaisi heille oikean koulutuksen siihen tehtävään, joka heidän oli määrä suorittaa. Ainakin kuusi näistä kahdestatoista oli saanut hänen kutsunsa jo aiemmin (Andreas, Pietari, Jaakob, Johannes, Filippus ja Matteus). Tämä tapahtui muiden hänen seuraajiensa läsnäollessa, mutta kansa ei ollut paikalla. Hän antoi ... toiset apostoleiksi, Ef 4:11. "Asetti (poieè)" tarkoittaa, että henkilö tehdään joksikin, esim. kuninkaaksi tai papiksi. Asianomainen erotetaan palvelustehtävään, virkaan.
15.Valta, josta tässä on kysymys "(eksçsia)", on annettu valtuutus, oikeus toimia Jeesuksen nimissä, ei Jumalan yliluonnollinen ja rajaton kaikkivalta.
16.Simon ei ollut mikään Pietari (kallio) saadessaan tämän nimen. Ehkä Jaakob ja Johanneskaan eivät olleet mitään ukkosenjylinän poikia (j. 17). Mutta Jeesus antoi heille nimet, jotka kuvasivat sitä, mitä heistä tulisi. Hän toteuttaisi sen, mikä oikeastaan oli heissä piilevänä, mutta joka tähän saakka ei ollut päässyt esille.
17.Apostolien valinnasta katso Matt 10:1 s. Jaakobin ja Johanneksen kutsuminen »ukkosenjylinän pojiksi» voi viitata siihen, että heillä oli nimeä vastaava temperamentti, vrt. Luuk 9:54. Voi olla myös niin, että he olivat rohkeita ja innokkaita sananjulistajina. Nimi on alun perin hepreankielinen. Matteus, joka mainitaan jakeessa 18, on sama kuin tullimies Leevi (2:14). Simon sai lisänimen Kananeus, kiivailija, ei siksi että hän olisi ollut kotoisin Kanaanista tai Kaanasta, vaan sana johtuu heprean sanasta "qanaî", joka tarkoittaa innokasta. Hän oli kuulunut seloottien puolueeseen, joka taisteli erityisesti juutalaisten vapauttamiseksi roomalaisten ikeen alta.
Jeesus parantaa riivatun
20.Jeesus ei sulkenut ovia tullessaan kotiin. Ehkä talossa ei ollut ovea, jonka hän olisi sulkenut. Niinhän itämailla on vielä nykyisinkin useasti asianlaita! Hän oli aina valmis palvelemaan, vaikka olisi itse joutunut sen vuoksi kärsimään. Koti on saattanut olla Pietarin koti Kapernaumissa. Ks. 2:1.
21."Hänen omaisensa", oikeastaan 'ne hänen vierellään'. Ilmaisu voi tarkoittaa naapureita, ystäviä, sukulaisia tai perhettä. Tässä tarkoitetaan viimemainittua. Joskus ihmisen lähimmistä voi tulla hänen vihollisiaan (Matt 10:36). Kenties he häpesivät Jeesusta uskonnollisten johtajien esittämien syytösten johdosta, ja he arvelivat hänen olevan aivan poissa tolaltaan. Mahdollisesti he luulivat hänen olevan pahojen henkien riivaama. He aikoivat viedä hänet mukaansa väkivalloin. Joosef oli luultavasti kuollut, koska häntä ei mainita. Jeesuksen veljet eivät uskoneet häneen (Joh 7:5) ennen kuin hänen ylösnousemuksensa jälkeen (Apt 1:14). Taivaallisen syntyperän seuraamuksia hänen lähimpänsä ja rakkaimpansa eivät vähääkään käsittäneet. He epäilivät hänen menettäneen järkensä, kirjanoppineet epäilivät hänen moraalista uskottavuuttaan. "Poissa suunniltaan (eksistamai)", 'ottaa joku pois paikaltaan, sijoittaa väärin'. Paavalinkin luultiin olevan järjiltään (Apt 26:24), samoin Elisan (2 Kun 9:11).
22.Kirjanoppineet eivät voineet kieltää voimaa, mutta he eivät tahtoneet uskoa sen olevan Jumalasta. Tämä oli pahempaa kuin perheen vastavaikutus. He olivat paaduttaneet itsensä ja hylänneet hänen sanomansa. Luultavasti he olivat Jerusalemin Suuren neuvoston lähettämiä. Beelsebul tarkoittaa riivaajien päämiestä (Matt 12:24; Luuk 11:15).
23.Jeesus ei kysynyt, kuinka saatana voisi ajaa ulos toisen saatanan, vaan kuinka saatana voisi ajaa ulos itsensä. Jeesus ei kieltänyt saatanan valtaa riivaajien ruhtinaana.
24.Jeesus puhuu tässä valtakunnasta, koska kirjanoppineet ovat juuri puhuneet Beelsebulista riivaajien päämiehenä. Hän osoittaa, miten mahdotonta saatanan on ajaa ulos itseään. Sitä vastaan ei kukaan voi sanoa mitään. Kun valtakunta ajautuu sisällissotaan, toinen puoli tuhoaa toisen ja molemmat joutuvat perikatoon. Juutalaisten uskonnollisilla johtajilla oli käsitys, joka oli kuitenkin vielä mahdottomampi hyväksyä. He olivat sitä mieltä, että pahuuden maailman hallitsija eroaisi omasta valtakunnastaan, että saatana ajaisi omia pahoja henkiään pois valtaamaltaan alueelta. Jeesuksen sanat koskevat elämän kaikkia alueita. Kukaan ei voi palvella kahta herraa (Matt 6:24). Jaettu sydän (Jaak 4:1) tuhoaa ihmisen persoonallisuuden. Tämä oli erittäin todennäköisesti tärkein syy esimerkiksi Juudas Iskariotin lankeamiseen.
26.Hyvän vastustamista tukee aina epäjohdonmukainen ajattelutapa. Mikään ei ole niin epäjohdonmukaista kuin epäusko. On mahdollista, että Jeesus viittaa tässä ilmaisuun, joka on Jes 49:25:ssa: »Vaikka vangit otettaisiinkin sankarilta ja saalis riistettäisiin väkevältä.» Ennen kuin voi »ryöstää» (j. 27), on vastustaja voitettava. Jumalan valtakunnan ruhtinaan täytyy voittaa, ennen kuin vangit voidaan vapauttaa. Se voitto on tapahtunut tosiasia. Väkevän (saatanan) voittaa väkevämpi (Jeesus).
28.Tähän saakka Jeesus oli keskustellut kirjanoppineiden kanssa, nyt hän varoitti heitä ankarasti. Kuitenkin hän korosti, että kaikki synti Hengen pilkkaa lukuunottamatta annetaan ihmisille anteeksi. Hän ei sanonut: voidaan antaa anteeksi, vaan: annetaan, mutta ei ilman muuta. Kun me tunnustamme syntimme, hän antaa meille anteeksi ja puhdistaa meidät (1 Joh 1:9). Kirjanoppineiden pilkka pakotti Jeesuksen puhumaan niistä rajoituksista, joita anteeksiantamiselle on. Jumalan armo on suunnattoman laaja. Se ulottuu kaikkiin syntisiin, ja siellä missä synti käy suureksi, siellä armo on sitäkin runsaampi (Room 5:20). Pilkkaaminen yleensä, Jumalan ivaaminenkin, annetaan anteeksi. On ainoastaan yksi poikkeus.
29."Pilkka (blasfêmia)" sanaa käytetään Ut:ssa yleensä Jumalan ja pyhän pilkkaamisesta ja ivaamisesta. Pahin pilkan muoto on synti, jonka seuraukset ovat ikuiset. Kaikki muunlainen pilkka annetaan anteeksi, kun se tunnustetaan ja hylätään. Tämä synti on anteeksiantamaton. Se, joka tunnustaa syntinsä, pyytää Jumalalta anteeksi tekojaan ja katuu. Katumus ja parannuksen teko ovat Pyhän Hengen ihmiselämässä aikaansaamaa hedelmää. Ihmisessä, joka on pilkannut Pyhää Henkeä, Henki ei voi vaikuttaa. Siksi hänellä ei ole tarvettakaan tehdä parannusta ja katua. Se, joka pilkkaa Pyhää Henkeä, tekee sen tieten tahtoen, niin kuin kirjanoppineet tässä tilanteessa. He puhuivat vastoin parempaa tietoaan.
Voidaan todeta, että se joka haluaa saada syntinsä anteeksi, voi myös saada. Se, joka on tehnyt anteeksiantamattoman Pyhän Hengen pilkkaaminen synnin, ei myöskään koskaan kaipaa anteeksiantoa, vrt. Matt 12:31.
Jeesuksen äiti ja veljet
31.He seisoivat joko talon ulkopuolella, jos hän oli edelleen sisällä, tai sen suuren kansanjoukon ulkopuolella, jonka keskellä hän oli. Neljä Jeesuksen veljeä on mainittu 6:3:ssa.
32.Jeesuksen vastaus ei merkitse sitä, että hän olisi halveksinut lähimpiään. Jeesus rakasti kaikkia ihmisiä, ja tietenkin hän osoitti luonnollista huolenpitoa ja rakkautta perhettään kohtaan. Evankeliumien kuvaukset korostavat hänen lämmintä rakkauttaan heihin. Mutta edes niin lähellä häntä tässä elämässä olevilla ei ollut etusijaa muiden ihmisten ohi. Hän oli kaikkien ihmisten Pelastaja, ja kaikilla on sama mahdollisuus ottaa vastaan hänen siunauksensa. Ihmiset istuivat oletettavasti piirissä hänen ympärillään, mikä saattaa viitata siihen, että Jeesus ei enää ollut sisällä talossa. Jeesus ilmoitti Jumalan tahdon ollessaan täällä ja täytti sen kaikissa tilanteissa jättäen meille esikuvan, jota meidän tulee seurata (1 Piet 2:21).