LUKU 7. KOMMENTAARI
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Mark. 7:1-36)
Jeesus nuhtelee fariseuksia
1.Uskonnolliset johtajat tulivat Jeesuksen luokse keskustellakseen hänen kanssaan ja saadakseen hänet ansaan. Aikaisemmin Jerusalemista tullut lähetystö oli tutkinut Johanneksen toimintaa, Joh 1:19 s. Jerusalemin johtajat olivat muuten jo päättäneet tappaa Jeesuksen, Joh 5:18. Pääkaupungin fariseukset ja kirjanoppineet olivat vieläkin kiihkeämpiä ja puhdasoppisempia kuin paikkakunnan omat johtajat. Sanamuoto "»ja muutamat kirjanoppineet»" saattaa viitata siihen, että nämä eivät olleet niin hyvin edustettuina kuin fariseukset, mutta koko lähetystö tuli Jerusalemista, Matt 15:1. Tällainen kokoontuminen enteili myrskyä. Sana »ja» "(kai)" yhdistää kertomuksia, jotka kuvaavat saman aikaista toimintaa. Kansan ja fariseusten suhtautuminen ovat toistensa vastakohtia.
2.Kädet eivät välttämättä olleet likaiset, mutta pyhien menojen kannalta epäpuhtaat. Oli tapana selittää, että käsistä pestiin pois paha henki, joka tuli niihin yön aikana. Jos tätä ei pesty pois, oli vaara, että ihminen löisi sen. Alun perin puhdistusmääräykset koskivat vain uhripalvelusta suorittavia pappeja. Myöhemmin ne ulotettiin koskemaan kaikkia juutalaisia (j. 3). Leipä, jota opetuslapset söivät, saattoi olla samaa, jota he olivat juuri saaneet mukaansa suuresta kokouksesta, jossa Jeesus oli siunannut leivät ja kalat, 6:43. Varsinainen kiistakapula oli suhtautuminen vanhinten arvovaltaan ja perinnäissääntöjen pätevyyteen.
3.Markus kirjoittaa etupäässä ei-juutalaiselle lukijakunnalle ja selvittää siksi juutalaisia tapoja. Tämä pesemismääräys ei ollut ainoastaan fariseuksille tarkoitettu, vaan koko kansan piti sitä noudattaa. Tapa kuitenkin syntyi fariseusten välityksellä. Käsien pesemisestä ei ole koskaan haittaa, mutta sen yhdistäminen uskontoon saattaa johtaa harhaan. »Tarkoin» "(pygmê)" voidaan kääntää myös »koko käsivarsi» tai »nyrkillä» ja se ilmaisee perusteellisuutta. Kysymyksessä ei ole vain pinnallinen huuhtominen. Sana voi tarkoittaa, että ihminen hieroo käsiä toisiinsa pestessään.
4.Tavallisesti voitiin tyytyä pesemään kädet noin desilitran suuruisessa vesimäärässä, mutta torilta tultua kädet oli huuhdeltava astiassa, jossa oli ainakin 486 litraa vettä, koska oli oltu kosketuksissa monien ihmisten kanssa. Muutamat käsikirjoitukset käyttävät sanaa "baptidzè" (kastaa, pestä), toisissa on "rantidzè" (vihmoa, pirskottaa).
"Malja" on juoma-astia. "Kiviastia" on peräisin roomalaisesta sanasta "sextarius", joka on pieni nestemitta, itse asiassa kuudesosa "congius"-mitasta, joka oli noin neljä litraa. "Vaskiastioita" käytettiin ruoanlaitossa. "Vuoteet", jotka monet käsikirjoitukset mainitsevat, tarkoittanevat ruokapöydän ääressä olevia penkkejä, joilla oltiin aterioitaessa.
5.Nämä uskonnolliset johtajat olivat tyypillisiä vikojen etsijöitä ja saivartelijoita. He eivät olleet näkevinään opetuslapsia vaan pitivät Jeesusta vastuullisena tapahtumasta. Juutalaisten laki kielsi heitä olemasta tekemisissä saastaisena pidetyn kanssa. Saastaista koskettanut ei esimerkiksi päässyt temppeliin, ennen kuin oli puhdistautunut. Siksi taloissa oli suuria vesialtaita, jotka oli erityisesti tarkoitettu puhdistautumiseen. Kaanan häätalossa oli kuusi vesiruukkua, »juutalaisten puhdistamistavan mukaan» (Joh 2:6). Nämä olivat noin 100 litran vetoisia.
6.Jesajalla ei varmaankaan ollut mielessään Jeesuksen ajan ulkokullatut näin puhuessaan, mutta hänessä asui Jumalan Henki, jonka voimasta hän saattoi luonnehtia 700 vuotta myöhemmin eläviä ihmisiä, jotka käyttäytyivät tarkalleen esi-isiensä tavoin. He hokivat lakkaamatta suun tunnustusta, että he kunnioittivat Jumalaa. Ulkokullattu "(hypokritês)", tarkoittaa alun perin henkilöä joka vastaa kysymykseen, sittemmin näyttelijää, joka esittää roolia ja kuvallisesti henkilöä, jonka elämä on valheellista. Lainaus on otettu Jes 29:13:sta Septuagintan muodossa, joka on vapaa mukaelma heprean tekstistä. Perustotuus on kuitenkin sama.
7."Turhaan (matên)". Kreikan sana esiintyy ainoastaan tässä ja Matt 15:9:ssä. Jeesus ei ollut myötämielinen heidän rajoittavaa asennoitumistaan kohtaan. Hän tiesi, että liioiteltu turvautuminen muotomenoihin johtui siitä, että sydän ei enää ollut kiintynyt Jumalaan. Silloin piti saada tukea muulta taholta.
8."Noudatatte (krateè)", pitää voimakkaalla otteella jostakin, olla vahva, voimakas, kestävä. Heidän syyllisyytensä ei ollut vain siinä, että he lisäsivät Jumalan käskyihin ihmiskäskyjä, vaan he myös hylkäsivät Jumalan käskyt ihmiskäskyjensä perusteella.
9.Kunnioittaminen ei tarkoita ainoastaan kiintymyksen ja rakkauden osoittamista, vaan vanhempien auttamista käytännössä (j. 12). Mooseksen sana oli Jeesukselle Jumalan sana (j. 13). Matteus käyttää tässä sanontaa »sillä Jumala on sanonut» (Matt 15:4), ja molemmat tarkoittavat samaa. Käskyyn liittyy lupaus sitä noudattavalle ja rangaistus sen laiminlyöjälle (5 Moos 5:16; 2 Moos 21:17). Ilmaisu "hyvin" on sama kuin »oikein» jakeessa 6 "(kalos)". Jakeessa 6 sitä käytetään vakavassa mielessä. Oli oikein, että Jesaja lausui niin. Tässä sanalla on ivallinen sävy. Tämä on kaunis tulos siitä, että tulkitsette lakia omalla tavallanne!
11.Korban oli mikä tahansa, mitä uhrattiin Jumalalle tai temppelin käyttöön. Se saattoi olla jopa ihmisen oma elämä. Kun kerran oli tuotu korban, annettu lahja oli pyhä eikä sitä voitu käyttää muulla tavalla, ennen kuin se oli lunastettu takaisin. Perinnäissääntöjen noudattaminen johti tässä jumalallisen lain rikkomiseen.
12.Tässä ei puhuta ainoastaan tyhjäksi tekemisestä (j. 13), vaan ihmisiltä otettiin pois mahdollisuus tehdä hyvää.
13."Tehdä tyhjäksi (akyroè)", ottaa pois valta. Ilmaisu on voimakkaampi kuin sana »kumota» jakeessa 9. Sana »perinnäissääntö» on peräisin samasta juuresta kuin »noudattaa», "paradidèmi", »antaa itsestään». Ihminen ottaa vastaan jotakin ja toimittaa sen edelleen muille. He tekivät muutakin samankaltaista, joten korban ei ollut ainoa. Tämä oli fariseusten laintulkinnan mukaista.
14.Ihmiset nähtävästi pysyttelivät kauempana, sillä he kunnioittivat Jerusalemista tulleita korkea-arvoisia uskonnollisia johtajia. Jeesus kutsui heidät »taas» luokseen. Siitä näkyy, että nämä ihmiset olivat olleet aikaisemmin hänen luonaan. Nyt oli tullut aika opettaa heitä jälleen. Jeesus korosti nyt, miten vähän fariseusten säännöt ja säädökset oikeastaan vastasivat todellisuutta. Hän osoitti kansalle fariseusten luonteen.
15.Jeesus esittää tässä hyvin mullistavan ajatuksen. Se oli täysin ristiriitainen fariseusten ajattelutavalle. Tässä, kuten jakeessa 2, käytetään 'saastaiseksi tekemistä' tarkoittavaa sanaa (koinoè), joka ensin tarkoitti yleistä, tavallista. Myöhemmässä kreikan kielessä se sai merkityksen 'epäpyhä', 'maallinen', vastakohtana pyhälle. Oli kyseessä esine, joka oli viety pois pyhäköstä ja otettu yleiseen käyttöön. Se, mikä menee ihmisen sisälle, tarkoittaa tässä ruokaa ja juomaa.
16.Tämä jae puuttuu joistakin vanhoista käsikirjoituksista, vrt. Matt 15:11 s.
17.Tässä opetuslasten puolesta puhui Pietari (Matt 15:15). Kaikesta, mitä sanottiin tai tehtiin julkisesti, keskusteltiin tavallisesti jälkeenpäin Jeesuksen ja opetuslasten kesken. On selvää, että opetuslapset ihmettelivät tässä tilanteessa suuresti Jeesuksen sanoja. Opetuslapset, etenkään Pietari, eivät viivytelleet odottaakseen tilaisuutta kysyä häneltä asiasta, vaan tekivät sen heti. Vertaus oli heidän mielestään liian vallankumouksellinen, ja heidän oli saatava selvä opetus sen tarkoituksesta.
18.Jeesus ei vastannut retorisella kysymyksellä, vaan ilmaisi yllättyneisyytensä. Kaikkihan oli niin yksinkertaista. Kuitenkaan he eivät olleet ymmärtäneet sitä. Sana niinkö korostaa hänen kysyneen, eivätkö he todellakaan olleet sen ymmärtäväisempiä ja käsittäneet, mitä hän sanoi kansalle. Opetuslapset olivat myös saaneet paljon vaikutteita fariseusten ja kirjanoppineiden teologiasta ja näkemyksistä - tekin, aivan kuten kansakin. Jeesuksen opetuksen sisältö tässä on se, että vain sillä, mikä vaikutti ihmisen suhteeseen sekä Jumalaan että toisiin ihmisiin, on merkitystä. Kaikki muu on vähempiarvoista. Kun opetuslapset kysyivät näin, Jeesus varmasti tunsi itsensä hyvin yksinäiseksi. Ks. Matt 15:16.
19.Vatsa (koilia), tarkoittaa oikeastaan sisälmyksiä. Sanoi puhtaaksi on toisten käsikirjoitusten pohjalta käännettävissä siten, että ruoka ulostuessaan puhdistuu, vrt. Vanha Kirkkoraamattu.
20.Vaarat eivät ole vatsassa, vaan sydämessä.
21.Sydän on vapautettava saastaisesta. Jakeet 21 ja 22 sisältävät sekä tekoja että ajatuksia. Seitsemän niistä on monikossa, mikä viittaa synnin toistumiseen. Tässä tarkoitetaan erillisiä tekoja. Kuusi on yksikkömuodossa ja ne ilmaisevat synnillistä mielenlaatua. "Pahat ajatukset", joilla koko luettelo alkaa, tarkoittaa sekä ihmisen ajatuksia että hänen suunnitelmiaan. "Haureudet (porneia)" on laajempi käsite ja sisältää kaikenlaiset seksuaalisynnit, kun taas "huoruus" sisältää avioliiton rikkomisen, "(moikheia). Ahneus", omistamisen halu, kuvaa sisäistä vaatimusta saada lisää kaikkea sitä, mihin ei itse asiassa ole oikeutta. Luettelo alkaa pahoilla ajatuksilla ja päättyy mielettömyyteen, joka johtuu siitä, että ei lainkaan harkitse; kyseessä on täydellinen järjettömyys.
Jeesus parantaa kanaanilaisen tytön
24."Sieltä" tarkoittaa Gennesaretin aluetta tai Kapernaumia. "Nousi" on tavallinen, jokapäiväinen ilmaisu, joka tarkoittaa matkalle lähtemistä. Tyyro ja Siidon tarkoittavat koko Foinikiaa. Sanat »ja Siidonin» puuttuvat eräistä käsikirjoituksista. Foinikia oli Galilean rajanaapuri. On mahdotonta saada selville, miten pitkälle tälle pakanalliselle alueelle Jeesus jatkoi kulkuaan. "»Tyyron ja Siidonin alue»" tarkoittaa seutua, jonka keskuspaikkoina nämä kaupungit olivat. Ei käy ilmi, oliko hän jommassakummassa näistä kaupungeista. Vaikka jakeessa 31 oleva huomautus saattaa viitata siihen, että hän olisi ollut Siidonin kaupungissa, sen voidaan myös ajatella tarkoittavan Siidonin aluetta. Jeesus oli nyt noin viidenkymmenen kilometrin päässä Gennesaretista. Täälläkään hän ei voinut pysyä piilossa. "Tahtonut (thelè)", kuvaa toivomusta tai halua. Se ilmaisee tunnepitoista tahtomista, joka johtaa vastaavaan asenteeseen.
25.Nainen kiiruhti Jeesuksen luo. Hän ei halunnut tilaisuuden menevän häneltä ohitse. Jeesus ei koskaan ennen ollut käynyt niillä seuduilla, mutta sieltä tullutta kansaa oli ollut hänen luonaan Galileassa (3:8). Kumartuminen Jeesuksen jalkojen juureen osoittaa, että hän kunnioitti ja arvosti häntä ja että hän itse oli mitä syvimmässä hädässä ja tuskassa.
26.Foinikia oli osa Rooman suuren valtakunnan Syyrian provinssista. Nainen oli sekä kreikkalainen, syyrofoinikialainen että kanaanilainen (Matt 15:22). Verbi, joka on käännetty »pyysi», ilmaisee kunnioitusta. "Kreikatar (hellênis)" viittaa sekä uskontoon että kansallisuuteen.
27.Jumalan tarkoitus oli siis aina ollut pelastaa pakanat, mutta ensin piti pelastusta tarjota juutalaisille. Heidän täytyi saada tilaisuus suorittaa alkuperäinen tehtävänsä, sanoman kertominen kaikille kansoille. Lasten ja koirien yhdistäminen vertauksessa näyttää päättäväiseltä kiellolta naisen pyyntöön ja rukoukseen. Israelilaisia pidettiin Jumalan lapsina, ja heillä oli etuoikeus pelastukseen kokonaisuudessaan, mihin sisältyi myös paraneminen (Room 1:16; 2:9 s.; Apt 3:26; 13:46). Jeesus ei luvannut mitään, mutta nainen ei kuitenkaan antanut periksi. Kun Jeesus koetteli hänen uskoaan, se osoittautuikin todella aidoksi.
28.Nainen ei vastustanut Jeesusta. Hän hyväksyi Jeesuksen näkökulman oikeana ja käytti sitä perusteena omalle asialleen. Hän ei voinut vaatia Jeesusta käyttämään voimaansa, mutta hän uskoi täydellisesti ja lujasti hänen rakkauteensa. Siksi hän rukoili. Sanaa "Herra (kyrios)" käytettiin sellaisista henkilöistä, joilla oli valta toiseen nähden omistajana tai sitten omistajan antama määräämisvalta. Vain muru, vähäinen määrä, Jeesuksen voimasta pystyisi ajamaan tyttärestä ulos riivaajan! Nainen ei siis loukkaantunut Jeesuksen sanoista. Murut, joita lapset pudottelivat pöydän alle, oli tarkoitettu koirille. Näin nekin saivat osansa ateriasta.
29.On selvää, että Jeesus iloitsi naisen vastauksesta. Se todisti sekä uskosta että nöyryydestä. Nainen asettui täysin Jeesuksen vallan alle, mutta hän myös luotti siihen, että Jeesus käyttäisi tätä valtaansa hänen auttamisekseen. Koko kertomus on rohkaiseva niille, jotka rukoilevat lastensa puolesta, ja kaikille esirukoilijoille. Jumalan pöydältä putoavat murut ovat parempia kuin muiden paikkojen herkullisimmatkaan ruokalajit. 7)
30.Nainen kiiruhti taas kotiin, kuten Jeesus oli käske nyt. Koska hän uskoi, hän tiesi, mitä hän kotiin tullen saan kokisi. Tytär ei enää maannut sängyssä siksi, että hän olisi ollut sairas. Hän lepäsi.
Jeesus parantaa kuuromykän
31.Jeesuksen piti matkustaa pohjoisesta etelään, mutta hän kulki ensin pohjoiseen vievää tietä Siidoniin. Se oli pitkä kiertotie.
32.Tämä kertomus on tyypillinen Markukselle. Matteuksella (15:30-31) on vain lyhyt yhteenveto tapahtumasta. Jeesus ei ollut ensimmäistä kertaa Dekapolissa, mutta ensi käynnillä hänet torjuttiin (5:1-20). Nyt hänet otettiin vastaan toisella tavalla. "Melkein mykkä (mogilalos)" on erittäin harvinainen ilmaisu. Se esiintyy Ut:ssa vain tässä ja Septuagintassakin vain Jes 35:6:ssa.
33.Toimenpiteet olivat vertauskuvallisia, mutta niillä oli varmasti miehelle suuri merkitys. Mies sai elävästi tuntea, mitä häneltä puuttui. Koska hänet vietiin Jeesuksen luo (j. 32), on mahdollista, että hänen uskonsakin tarvitsi vahvistusta. Ne, jotka toivat miehen Jeesuksen luo, pyysivät häntä panemaan kätensä hänen päälleen. Tämä oli tavallista, kun piti rukoilla sairaiden puolesta. Jeesus ei tehnyt sitä tällä kertaa. On mahdollista, että hän sai paremmin yhteyden kuuroon menettelemällä tällä merkillisellä tavalla. Markus korostaa usein, että Jeesus ei halunnut esittää voimaansa julkisesti, jotta häntä ei olisi ymmärretty väärin. Tässä hän mainitsee Jeesuksen ottaneen miehen syrjään. Hän kielsi myös kertomasta paranemisesta kenellekään (j. 36).
34.Meidän katseemme on liian usein suunnattuna alaspäin, kun huokaamme. Jeesus katsoi ylöspäin. Jeesus suuntasi usein katseensa ylöspäin rukoillessaan. Vrt. 6:41 ja 8:24. Hänen huokauksensa kertoo, että hänen sydämensä oli syvästi liikuttunut. Miehen hätä herätti hänen säälinsä. Hän kärsi kärsivien kanssa. Heikolta näyttänyt huokaus muuttui kuninkaalliseksi käskyksi. Kun Jeesus puhui, hän puhui arvovallalla. Hänellä oli jumalallinen voima, ja se lähti liikkeelle hänen käskystään. "Effata" on arameankielinen sana, suomennettuna 'aukene!'
35.Mies puhui "selkeästi", oikein, virheettömästi.
36.Jeesus antoi selvän määräyksen, mutta he eivät kuitenkaan tehneet, niin kuin hän oli sanonut. He ylistivät häntä, mutta he eivät tahtoneet totella häntä.