LUKU 4
Vertaukset Jumalan valtakunnasta
Kylväjävertaus
(Matt. 13:1-9; Luuk. 8:4-8)
Jeesus rupesi taas opettamaan järven rannalla. Hänen luokseen kokoontui niin paljon ihmisiä, että hän astui veneeseen ja istui siinä järvellä. Kansanjoukko jäi järven rantaan.
2. Hän opetti heille vertauksin monia asioita. Opettaessaan hän sanoi:
3. "Kuulkaa! Kylväjä lähti kylvämään.
4. Hänen kylväessään osa siemenistä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne.
5. Osa taas putosi kallioperälle, jossa siemenillä ei ollut paljon maata. Ne nousivat pian oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata.
6. Auringon noustua oraat kuitenkin paahtuivat, ja koska niillä ei ollut juurta, ne kuivettuivat.
7. Osa putosi orjantappuroiden sekaan. Orjantappurat kasvoivat ja tukahduttivat oraan, eikä se antanut satoa.
8. Mutta osa putosi hyvään maahan, nousi oraalle, kasvoi ja antoi sadon, mikä kolmikymmen-, mikä kuusikymmen- ja mikä satakertaisen."
9. Sitten Jeesus sanoi heille: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon!"
10. Vertausten tarkoitus
(Matt. 13:10-17; Luuk. 8:9,10)
Kun Jeesus oli jäänyt yksin, ne kaksitoista ja muut hänen ympärillään olevat kysyivät häneltä, mitä vertaukset tarkoittivat.
11. Hän sanoi heille: "Teille on uskottu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksin,
12. että he näkevinä näkisivät eivätkä käsittäisi ja kuulevina kuulisivat - eivätkä ymmärtäisi, etteivät kääntyisi eivätkä saisi anteeksi."
13. Kylväjävertauksen selitys
(Matt. 13:18-23; Luuk. 8:11-15)
Vielä Jeesus sanoi heille: "Ettekö käsitä tätä vertausta? Kuinka sitten voisitte ymmärtää kaikki muut vertaukset?
14. Kylväjä kylvää sanan.
15. Tien oheen kylvetty kuvaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joilta Saatana tulee heti ottamaan pois heihin kylvetyn sanan.
16. Kallioperälle kylvetty kuvaa taas niitä, jotka kuullessaan sanan ottavat sen heti iloiten vastaan,
17. mutta koska heillä ei ole juurta itsessään, he kestävät vain hetken. Kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, he luopuvat heti.
18. Orjantappuroiden sekaan kylvetty kuvaa niitä, jotka kuulevat sanan,
19. mutta tämän maailman huolet, rikkauden petollinen viettelys ja muut himot pääsevät heissä tukahduttamaan sanan, niin että se jää hedelmättömäksi.
20. Mutta hyvään maahan kylvetty kuvaa niitä, jotka kuulevat sanan, ottavat sen vastaan ja tuottavat sadon, mikä kolmikymmen-, mikä kuusikymmen-, mikä satakertaisen."
21. Sanan oikea kuuleminen
(Luuk. 8:16-18)
Sitten Jeesus sanoi heille: "Eihän lamppua oteta esiin siksi, että se pantaisiin vakan tai vuoteen alle. Eikö siksi, että se pantaisiin lampunjalkaan?
22. Eihän mikään ole salattuna muuta varten kuin tullakseen ilmi eikä kätkettynä muuta varten kuin tullakseen julki.
23. Jos jollakulla on korvat kuulla, se kuulkoon."
24. Vielä hän sanoi heille: "Tarkatkaa sitä, mitä kuulette. Millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan, ja vielä lisätäänkin.
25. Jolla on, sille annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mitä hänellä on."
26. Vertaus itsestään kasvavasta viljasta
Jeesus sanoi: "Tämän kaltainen on Jumalan valtakunta: Mies kylvää siemenen maahan.
27. Nukkuipa hän tai valvoi, öin ja päivin, siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä, miten.
28. Maa tuottaa sadon aivan itsestään: ensin korren, sitten tähkän ja viimein täyden jyvän tähkään.
29. Heti kun sato on kypsä, hän lähettää sirpin, sillä sadonkorjuun aika on tullut."
30. Vertaus sinapinsiemenestä
(Matt. 13:31-35; Luuk. 13:18,19)
Sitten Jeesus sanoi: "Mihin vertaisimme Jumalan valtakuntaa, mitä vertausta siitä käyttäisimme?
31. Se on kuin sinapinsiemen, joka maahan kylvettäessä on pienin kaikista siemenistä maan päällä.
32. Mutta maahan kylvettynä se kasvaa, ja siitä tulee suurin kaikista vihanneskasveista. Se tekee niin suuria oksia, että taivaan linnut voivat tehdä pesänsä sen varjoon."
33. Monin tällaisin vertauksin Jeesus puhui ihmisille sanaa, sen mukaan kuin he kykenivät kuulemaan.
34. Ilman vertausta hän ei puhunut heille, mutta opetuslapsilleen hän selitti kaiken, kun he olivat keskenään.
35. Suuria ihmeitä
Jeesus tyynnyttää myrskyn
(Matt. 8:23-27; Luuk. 8:22-25)
Samana päivänä illan tultua Jeesus sanoi opetuslapsille: "Lähtekäämme toiselle rannalle."
36. He lähettivät kansan luotaan ja lähtivät Jeesuksen kanssa veneellä, jossa hän jo oli. Myös muita veneitä oli hänen matkassaan.
37. Pian nousi kova myrsky ja aallot syöksyivät veneeseen, niin että se oli täyttymäisillään.
38. Jeesus nukkui veneen perässä nojaten päänaluseen. Opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: "Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?"
39. Herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: "Vaikene, ole hiljaa!" Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven.
40. Hän sanoi heille: "Miksi te olette peloissanne? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?"
41. Heidät valtasi suuri pelko, ja he sanoivat toisilleen: "Kuka tämä oikein on, kun tuuli ja merikin tottelevat häntä?"